Glad påsk!
En tiedä teistä muista, mutta mulla ainakin käy joka ikisen juhlapyhän aikaan niin, että viikonpäivät menevät totaalisen sekaisin. Eilen elin maanantaissa, ja tänään olin perjantaissa - kunnes todellisuus läjähti päin kasvojani, ja almanakka kertoikin tänään olevan sunnuntai. Mmjaaa...
Vaikka pää onkin ollut melko pyörällä päivistä, olen kuitenkin treenivihkon merkintöjen mukaan eksynyt normitapaani neljästi puntteja nostelemaan tämän viikon aikana. Juhlapyhien lisäksi omaa pääkoppaani on sekoittanut merkittävästi muuttunut arkirytmi - erityisesti juuri niiden treenien osalta. Nimittäin, nyt se tyttö, joka oli aina viimeistään kello 11 mennessä jo päivän treeninsä tehnyt, on nyt ollut salilta valmis vasta ilta-kahdeksan aikoihin! Päiväni ovat varattuja pääasiassa kello 10 ja 17 välillä, joten salille suuntaan aina vasta pakollisten menojen jälkeen. Koska ennen treeniä on kuitenkin kiduksiin vedettävä myös jotakin nopeasti sulavaa, energiapitoista evästä (jotta rauta myös oikeasti liikkuu), olen lämmittelemässä vasta noin klo 18 aikoihin. Olenkin pistänyt merkille muutamia asioita, jotka tämän päivän tehtäväjärjestyksen täydellinen muuttaminen on saanut aikaan, joten listataanpas alas muutoksen hyvät ja huonot puolet!
AAMUSALI
+ alla on hyvät yöunet ja riittävän iso satsi apetta aamupalalla, jonka ansiosta et ole liian täysi, muttet myöskään joudu treenaamaan mouruavalla mahalla
+ kun salilla käy heti aamusta, on päivän ensimmäinen askare jo tehty, ja hien pintaan saaminen on herättänyt sinut hyvin valmiiksi loppupäivää varten
+ salilla hiljaista ja rauhallista, eli keskittymiskyky virittyy täydelliseksi ilman hälyistä ympäristöä!
+ laitteisiin ei tarvitse jonottaa, vaan voit siirtyä sulavasti liikkeestä toiseen
+ käsi- ja levypainoja riittää vaikka muille jakaa
- väärällä jalalla sängystä ponkaistessa aamusali ei todellakaan nappaa, vaan tekisi mieli näyttää koko hommalle kansainvälistä käsimerkkiä
- jos aamupala ei meinaa millään upota, ei treenille myöskään välttämättä ole kovin häävisti energiaa
- huonosti nukutun yön jälkeen ainoalta oikealta vaihtoehdolta tuntuu usein vain yksinkertaisesti kääntää toista kylkeä ja jatkaa itsepäisesti torkkumista
- aamupäivällä salit ovat usein myös iäkkäämmän väestön suosiossa, joka sinällään on todella arvostettavaa ja ihana asia, mutta toisaalta... ne reiden ojennus- ja koukistuslaitteet ei mene keinutuolista, eikä niissä ole tarkoitus uinua hamaan ikuisuuteen asti
ILTASALI
+ salilla todellakin on yleensä tekemisen meininkiä, kun töistään tulleet punttipetet- ja pirkot suuntaavat raudan kolistelun pariin, eli et voi välttyä motivoivalta ympäristöltä - "jos tuo jaksaa, niin kyllä mäkin!!"
+ varmistaja viimeisimpiin tukaliin toistoihin tai uusien enkkapainojen paukuttamiseen löytyy takuulla
+ monesti kaverit tuppavat käymään mielummin ilta- kuin aamusalilla töiden/koulun/vuorokausirytminsä vuoksi, joten kun epätoivo ja väsymys iskee, on kaverin helppo nakittaa itsensäkin mukaan treenille
+ tieto siitä, että sali on omaa vapaa-aikaa ja tekemistä, josta oikeasti nauttii, tekee treenaamisen ajatuksesta mukavamman, vaikka jalka meinaisikin painaa
- niin... ne käsi- ja levypainot saattavat huidella teillä tietämättömillä päiväsaikaan käyneiden treenaajien myötä
- toisinaan on pakko koputtaa tuntematontakin tyyppiä olalle, ja kysyä, olisiko laitteessa mitenkään mahdollista vuorotella (varmistamis- avun tarpeella on joskus muuten todella näppärää vedota siihen, että pääsee itsekin haluamaansa laitteeseen!)
- jos salille on samana iltana eksynyt extra paljon populaa, voi tilasta joskus tulla hieman puutetta (esimerkiksi askelkyykkykävely- rundia ei välttämättä voi suorittaa ihan ympäriinsä salia)
- joskus siunaantuu niitäkin iltoja, kun päivän muut askareet ovat vaan simppelisti verottaneet normaalia enemmän voimavaroistasi, eikä energiat ja keskittymiskyky ole ihan kohdillaan iltatreeniä varten. Tällöin toimin itse niin, että skippaan suosiolla koko treenin ja menen kotiin lepäämään - salille ehtii joku toinenkin päivä, mutta ehjiä raajoja meillä on vain rajoitetusti. Niitä en kovin mielelläni lähtisi ehdoin tahdoin rikkomaan huonon keskittymiskyvyn tai hitaantuneen reaktionopeuden vuoksi esimerkiksi pudottamalla levypainon varpaille...
Toistaiseksi käyn nyt siis tällä erää iltaisin treenaamassa. Pelkäsin aluksi, etten jaksaiskaan treenata illalla, koska väsähdän melko helposti iltaisin ja olen yleensä porukasta aina se, joka kuukahtaa kesken kaiken. Yllättävää kyllä, iltasalit ovat kuitenkin maistuneet nyt paremmin kuin hyvin! Välillä olen saanut myös totisesti motivoivaa treeniseuraa, joka on kyllä saanut treeneistä entistä makeampia. Kuinka moni teistä suosii mielummin ilta- kuin aamusalia, tai toistepäin?
xx Lotta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti