Valintoja

Ei ole olemassakaan oikeita ja hyviä, tai vääriä ja huonoja valintoja. On vain valintoja. Jokainen meistä tekee omasta valintansa.

http://weheartit.com/entry/221519078/search?context_type=search&context_user=katerinidio&page=5&query=choise

Harrastan lajia, fitnesstä, joka on nykypäivänä alkanut saada yhä enemmän ja enemmän näkyvyyttä, erityisesti median ansiosta. Usein sellaiset ihmiset, jotka eivät ole erityisesti asiaan vihkiytyneitä, näkevät lajin hyvin tiukat kehykset elämälle asettavana. Tätä lajia pidetään helposti todella kurinalaisena ja vapauden mahdollisuuksia rajaavana. Tiesittekö mitä? Kaikki edellä mainittu on täysin totta. Olisi hölmöä väheksyä työmäärää, jonka urheilija tekee paitsi kisoihin valmistautuessaan myös niiden ulkopuolella. Harjoituksissa on käytävä, kehoa on puskettava toisinaan aivan äärirajoilleen, ravinto ja lepo on optimoitava, arjen muu kuormittavuus otettava tarkemman syynin alle myös, eikä kaikkiin kissan ristiäisiin valitettavasti voi juosta helmat vilkkuen. Huomionarvoista olisi kuitenkin oivaltaa, ettei näitä piirteitä voi leimata ainoastaan fitnessurheiluun. Kysyitpä sitten mestis-tasolla pelaavalta lätkänpelaajalta, kovatasoiselta lentopalloilijalta, tai sitten fitnessurheilijalta, tekeekö hän joskus tylsiltäkin tuntuvia valintoja elämässään asettaakseen lajinsa etusijalle, on vastaus varmasti kyllä. Joka ikiseltä tavoitteellisesti urheilevalta vaaditaan kykyä osata kieltäytyä tarpeen vaatiessa. Tavoitteellisesti urheilevaa ei välttämättä nähdä joka viikonloppu baareissa, hänellä saattaa olla omia eväitä sekä lenkkitossut mukana matkan päälläkin, ja joskus hän voi mennä nukkumaan totuttua aikaisemmin, koska kovilla kierroksilla käyvä kroppa huutaa lepoa. Mutta entä sitten, jos ei ole edes kilpaillut, ja elää silti samantyyppistä "tiukan linjan" elämää?

Mä itse en ole koskaan kilpaillut fitnesslajeissa. En ole sipsutellut lavoilla vain korkkareilla, pikkuriikkisillä bikineillä ja lukuisilla rusketuskerroksilla varustettuna esittelemässä pakaroita, jotka näyttävät kuvien perusteella muhkeilta ja pyöreiltä, mutta ovatkin todellisuudessa kuin kaksi kivikovaa hernettä, tai vatsalihaksia, joita vasten pyykkiä pesemällä Vanish'kin jää kakkoseksi. En ole vetänyt itseäni alle 10 prosentin rasvoihin tai niksauttanut selkänikamia vahingossa paikoiltaan poseerauksia harjoitellessa. Viimeksi risteilylle lähtiessäni pari kuukautta sitten en kieltäytynyt tarjottavista (juotavasta tai syötävästä...), enkä voi vastustaa äidin sänkyni päälle tuomaa Irtosnacks-pussia viittä minuuttia kauempaa. Rakastan nostaa rautaa, mutta rakastan myös sitä ihanan rentoa fiilistä ihan vain rauhallisten venyttelyiden jälkeen. 

Kouluun olen kuitenkin kantanut lukion tokalta vuosikurssilta lähtien omat evääni. Salitreeneihin meneminen on voinut olla syy siihen, miksi en ehdi kahville, ja valmentajan kanssa sovitut treffit menevät käytännössä aina kaikkien muiden vapaaehtoisten tapahtumien edelle. Treeniä en jätä heppoisesta syystä kesken, saati sitten skippaa koko treeniä. Maksan pääasiassa itse valmennusmaksuni, salikorttini, treenikamani sekä lisäravinteeni, vaikkakin äidin vakkarijoululahja mulle on aina jokin treenivaate- tai varuste. Joskus lompakon pohjaan on revennyt jostain syystä niin kammottava reikä, että sen läpi voisi luultavasti sukeltaa kohtisuoraan alas Afrikan mantereelle. Tällöin on budjetoitava: kaupan rekillä killuvia upeita farkkuja ei voi heittää kassalle euforisessa materialismionnen puuskauksessa, vaan rahat on luultavasti sijoitettava uuteen palautusjuomapurnukkaan. Jee. 

Miksi kummassa sitten elän joidenkin mielestä niin kurinalaisesti ja harkitusti, jos en kerta ole koskaan kisannutkaan? Lihastakaan ei paljaalla silmällä katsottuna ole juuri tullut: sama riisitikku kuin aina ennenkin. 

Niin... Asia ei välttämättä aukea kaikille lukijoilleni samalla tavalla kuin sen itse käsitän, mutta tahdon yrittää selittää. Kyse ei nimittäin ole siitä, ettäkö tahtoisin väen vängällä olla porukan nirppanorkka ja tiukkapipo. Mulla ei ole ananasta takalistossa, vaikka kieltäytyisinkin alkoholitarjoilusta tai karkkipussista. Mulla vain on tavoite, unelma. Päämäärä, jota kohti kulkiessani olen valmis ylittämään ylitsepääsemättömiltäkin tuntuvat esteet, puskemaan vastatuuleen ja kokeilemaan omia rajojani. Kyse on mentaliteetista, johon luultavasti muutama muukin kovan tavoitteen omaava urheilija pystyy siellä ruudun takana nyt samaistumaan. 

Toinen seikka, joka valintoihini tietysti vaikuttavat ovat, aivan niin kuin kaikilla muillakin, omat taustani. Lyhyestä virsi kaunis ja long story short, minä kyllä tiedän, mitä on elämä, jota pystyy elämään vain tietyllä tavalla ja tiettyjen raamien mukaan. Tiedän, koska sen mukainen elämäntyyli liian pitkään jatkuessaan, on vienyt erityisesti aivan liian monta nuorta tyttöä, mutta myös poikaa, siihen kauniisen, hiljaiseen paikkaan, josta ei ole paluuta. Julkilausumaton epäilys siitä, olenko minäkin yksi heistä, joiden kohdalla tuo pirulainen on vieraillut, saa nyt vahvistuksensa. Kyllä, minullakin on ollut syömishäiriö. Auki kirjoitettuna se kuulostaa todella rajulta, ja saa monet nousemaan varpailleen, koska viimeistään nyt on luultavasti parempi heittää hiukan kapuloita tämän neidin rattaisiin ja saada mut luopumaan tavoitteistani. Not so great idea.

Jos kuitenkin olit oikein tarkkaavainen, puhuin taustoistani - en siis siitä, mitä elämäni tänä päivänä, juuri nyt on. Se on nimittäin hyvin, hyvin erilaista. Syömishäiriön aikaan elämäni oli totisesti kovassa myllerryksessä, ja pääsin tuosta ikävästä veikkosesta onneksi eroon kuitenkin verrattain melko nopeasti (kiitos perheeni ja lähimmäisteni, joihin voin luottaa kuin kallioon...♥) - vain parissa vuodessa. En voi väittää, etteikö kokemus vaikuttaisi elämääni enää koskaan, koska se ei pidä paikkaansa. Sairaudesta voi selvitä, sen voi jättää taakseen ja siitä voi parantua, mutta irti muistoistasi se ei päästä irti koskaan. Ei, niin kuin ei mikään muukaan astetta raffimpi kokemus elämässä, olipa se sitten ongelmia päihteiden tai ihmissuhteiden kanssa, väkivaltaa tai kiusaamisen kohteeksi joutumista... Voisin puhua tästä aiheesta hamaan loppuun saakka, mutta tämän postauksen punaisen langan säilyttääkseni, jätän nyt asian käsittelemisen tältä erää tähän. Tahdon silti sanoa, että taustoistani sisuuntuneena ja elämänarvoni melko lailla uuteen järjestykseen asettaneena, tiedän nyt hyvin selkeästi, mitä tältä elämältä haluan, ja kenet siinä tahdon haastaa. Mulle fitnessurheilu ei tuo haastetta pelkästään mahdollisia kisakumppaneita kohtaan, vaan se haastaa mut itseni. 

Fitnessurheilu ei nimittäin ole niin mustavalkoista, kuin yleensä luullaan. Ajatukset siitä, että fitnessurheilijan arki on vain kana-riisi-linjan ja salin täyteistä, ovat melko sumein linssein tiirattuja. Minut fitness lajina on haastanut voittamaan pelkojani, oppimaan terveellisempiä elämäntapoja sekä ottamaan etäisyyttä liian tiukoista säännöistä ja monotonisuudesta. Fitnessurheilussa nimenomaan painotetaan ravinnon monipuolisuutta sekä energiansaannin riittävyyttä sekä kilpailu- että kilpailujen ulkopuolisella harjoituskausilla. Kisadieettiäkään ei voida vetää aivan minimaalisilla kaloreilla ja hurjalla treenimäärällä, sillä kroppa sanoo melko vilkkaasti kiitti mulle riitti, jos sitä kohtelee kaltoin. Fitnekseen ei voi myöskään lähteä mukaan, jos oma henkinen balanssi ei ole ihan kohdillaan, eikä elämää uskalleta elää. Haluaisin lopuksi vielä myös huomauttaa, ettei fitnessurheilijan kisakunto tietenkään ole terveellinen, koko vuoden ympäri pidettävä kondis. Kuitenkin, onko loppujen lopuksi mikään kilpaurheilu äärirajoilleen vietynä terveellistä?

 Olen itse todella kiitollinen rakkaalle valmentajalleni, koska hän tuntee mun taustani erinomaisen hyvin ja puhumme kaikesta, myös menneisyydestäni, avoimesti ja luottamuksella. En kaunistele puheitani Hansun kanssa keskustellessani, koska ei mun tarvitse. Valkulle voi, saa ja myös pitää olla täysin rehellinen! Senpä vuoksi uskallan lähteä tavoittelemaan unelmiani juuri H:n kanssa - tuo nainen osaa sanoa mulle jyrkästi ei, mutta myös taputtaa olalle ja sopivassa välissä vähän kehaistakin.  Joten, kiitos H. ♥

xx Lotta