Radiohiljaisuus on päättynyt

Heipä hei tyypit, pitkästä aikaa!

Bloggaustahti on jälleen himmannut muun ohjelman täyteisen arjen vuoksi, mutta nyt olen täällä taas kirjoittelemassa teille yhtä sun toista. Postausideoita on pieni pää täynnä, mutta koskaanhan ei ole pahitteeksi heitä uusiakin ilmoille, eli kaikki postausideat otetaan kyllä avosylin vastaan! Kehitteillä on "päivä mun matkassa" -tyyppistä postausta, treenipostausta, tekniikkaan ja oikeanlaiseen hermotukseen liittyvää postausta sekä ruokavalioon ja palautumiseen liittyviä kirjoituksia. Olen kuitenkin ajatellut laajentaa blogin sisältöä pelkästä salifitnessruokapurkki- raameista enemmän life styleksi. Voi siis olla, että vaikka kirjoitukseni painottuvatkin tavoitteellisen urheilun välittämiseen sitä blogini kautta sivusta seuraaville, tulen myös jatkossa kirjoittamaan kevyempiäkin, aivan tavalliseen arkeen liittyviä juttuja. Siitä, mitä tämä mun elämäni kätkee sisälleen tavoitetta kohti matkaamisen lisäksi. Jos sulla on ideoita, mistä voisin kirjoittaa, laita ihmeessä mulle kommenttia, sähköpostia, snäppiä, facebook tai ig direct viestiä, tai sitten ihan perinteistä tekstaria, niin laitetaan ideat myös sanoiksi. ♥

Missä nyt siis mennään?

Noh, valkolakin sain minäkin painaa päähäni kaikesta parin viimeisen vuoden vuoristoradasta huolimatta 3.6., ja ylioppilastodistuksen arvosanoihinkin olin englantia lukuunottamatta tyytyväinen. Ainahan sitä voi uusia, mutta pääasiassa koulu on siis tällä hetkellä omalta osaltani ohitse, kunnes uudet seikkailut kutsuvat. Tämän päivän rutiinit rullaavat samaan tapaan kuin pari kuukautta sitten: tämä tyttö sahaa edelleen koti-työt-sali- väliä pää kolmantena jalkana sen verran touhukkaana, että omien käsieni sormet eivät enää riitä laskemaan, kuinka monesti olen ollut lähdössä tai huomannut vasta salin parkkipaikalla, että mulla on edelleen työkengät jalassa. Vielä toistaiseksi olen onnistunut selvittämään tieni kyykkytangon alle oikeissa töppösissä, mutta siinä vaiheessa, kun mut löytää sieltä yhä terveyssandaalit jalassa, saa mun kasvoille luvan kanssa heittää kylmää vettä... Olen kuitenkin iloinen voidessani sanoa, ettei tämä hatarapäisyyteni johdu suinkaan burn out'in rajamailla kieppumisesta, vaan jostain aivan päinvastaisesta. Olen tällä hetkellä mielettömän iloinen elämäni kulusta, sekä siihen todellista riemunkirjavaa väriloistoa tuoviin ihmsiin, uusiin ja vanhoihin tuttavuuksiin. Senpä vuoksi olenkin diagnosoinut oman hajamielisyyteni johtuvan puhtaasta onnellisuudesta.

Myös treenirintamalla sujuu. Painan tällä hetkellä enemmän kuin viimeiseen kolmeen vuoteen (ja taidan silti olla aika pieni monen ulkopuolisen silmissä...), mutta viihdyn kropassani. Salilla sarjapainot kasvavat tasaista vauhtia, ja olen löytänyt jossain sisimmässäni kyteneen jumppapirkon uudestaan! Huolimatta siitä, että olen harrastanut mm. joukkuevoimistelua tavoitteellisesti ja ollut koulun liikuntatunneilla aina ensimmäisten joukossa jumppatamineissa, en ole koskaan ennen oikein perustanut mistään ryhmäliikuntatunneista. Nyt tuo kuntosalien iloisessa ilmapiirissä pörräävä jumppakärpänen on kuitenkin purrut minuakin, joten lähes joka tiistai-iltana pompin, loikin, sekoan rytmeissä ja teen moovit väärään suuntaan ystäväni vetämällä ryhmäliikuntatunnilla. Musta on niin huippua, kun jo pukkarissa vaihdetaan pikaiset kuulumiset tuttujen jumppapirkkojen kanssa ja valmistaudutaan yhdessä hikoilemaan kuin pienet porsaat! Fiilis minkä tahansa treenin jälkeen on aina uskomaton, mutta ryhmiksen jälkeen se tuntuu uudella tapaa hyvältä, sillä liikuntakokemuksen on jakanut porukassa.

Valmentajankin kanssa on treffattu nyt säännöllisemmin, ja treenejä viedään nyt taas aivan uuteen suuntaan. Olen nyt viimeiset reilut puolivuotta treenannut niin, että joka lihasryhmän ohjelmassa on noin 2 pääliikettä, joille teen lyhyet voimasarjat (tavoitteena 4x6, ja vasta kaikkien sarjojen toteuduttua puhtaalla tekniikalla kuormaa saa lisätä), joiden jälkeen on tehty hieman lihasryhmästä riippuen sekä perussarjaa eli ~10-12 toistoa per sarja, tai pitempää pumppisarjaa, ~15 toistoa lyhyillä palautuksilla. Nyt odotan uuden treeniohjelman kilahtamista sähköpostiin, jossa valmentajan vinkin mukaan tullaan ehkäpä ärsyttämään lihaksia uusilla sarjapituuksilla, uusien liikkeiden lisäksi... Saas nähdä. mitä tuleman pitää! H:n kanssa on myös suunniteltu tulevaa, ja siitä sen enempää nyt vielä paljastamasta, haluan vain sanoa, että nyt tehdään töitä ja kovaa.

Toivon mukaan teillä kaikilla on ollut jo tähän mennessä tapahtumarikas, antoisa ja hymyn täyteinen kesä, ja toivotaan, että se myös jatkuu samalla kaavalla! ♥ 

xx Lotta