lauantai 19. elokuuta 2017

IHAN ROMUNA

 Jep, juuri sitä tällä hetkellä olen - ihan romuna. Olin niiiiin kovin suunnitellut, että ensi kerralla postaan syvällisemmin urheilukuvioistani, mutta juuri nyt en valitettavasti vain pääse ajatuksissani niin syville leveleille, että saisin kerrottua teille järkevin lausein uusista jutuista - anteeksi siis siitä... Tuntuu, että omat ajatukset on jotenkin ihan sumussa tällä hetkellä paitsi kuluneen viikon, myös ennen kaikkea Turun surullisten tapahtumien vuoksi. En halua ottaa sen enempää osaa tuohon kohuun, joka eilisen tapahtumien ympärillä pyörii, mutta on varmasti sanomattakin selvää, että tuo tumma pilviharso, joka sen johdosta on Suomen päälle asettunut, ulottuu niin valtion etelä- kuin pohjoiskärkiinkin. Otan osaa kaikkien läheisten menetyksiin, ja toivon jokaiselle meistä tämän maan rajojen sisällä turvallisempaa ja onnellisempaa jatkoa. 


Kuvahaun tulos haulle life quotes
https://www.google.fi/search?q=life+quotes&sa=X&tbm=isch&tbo=u&source=univ&ved=0ahUKEwinguHttuPVAhUEJlAKHePzCcoQsAQIIw&biw=1366&bih=662#imgrc=EAk0giqCEwgcAM:



Mitäs tänne noin muuten kuuluu? Kuten kerroin, on olo tällä hetkellä aika lailla kuin jyrän alle jääneellä sekä fyysisesti että henkisesti. Jollain kummalla tapaa olin unohtanut (tai viis veisannut...) pitää kevennystä treeneistä sitten kesäkuun alun, koska olivathan treenit luistaneet ihan sairaan hyvin jo pitkän aikaa, ja joka viikko sai vain lisätä kuormaa tai nostaa toistomäärää - mitä sitä siis turhaa lepäilemään, kun hommat kerta pelittää! Viime viikolla kuitenkin treenit alkoivat yht äkkiä tökkimään, pahasti. Vaikka loppuviikosta olinkin saanut taas hyvin treenitatsista kiinni, niin olivat alkuviikon treenit kyllä yhtä suossa juoksemista. Kevennystä oltiin kyllä koutsin kanssa suunniteltu pidettävän jo vähän aikaisemmin, mutta koska itsepäisesti halusin tehdä treenejä töiden vielä niin paremmin salliessa, en halunnut ottaa iisiä, pliis, ei vielä! Tällä viikolla olen kuitenkin tajunnut, että tuo kevennys totisesti tuli tarpeeseen. Olen ollut koko viikon maanantaista lauantaihin töissä, joka ei sinänsä olisi homma eikä mikään, mutta kun työn luonteeseen kuuluu seistä ja kävellä käytännössä koko päivä ja olla palvelualtis, hymyilevä ja energinen, niin toki se verottaa yleisjaksamisesta. Siihen kun lisätään yhden suuntainen työmatkani, johon menee 30-40 minuuttia, niin siinä saa jo laittaa kelloa pirisemään aamulla astetta aikaisemmin. Älkääkä ymmärtäkö väärin, olen todella kiitollinen siitä, että mulla ylipäätään on töitä ja mahdollisuus oman taloudellisen pesämunan kerryttämiseen! Eiköhän meitä kaikkia aina toisinaan väsytä, oli se sitten koulu, työ tai jokin muu taho, joka pistää väsyttämään. 




Tämä duuniviikko on kuitenkin tehnyt kropalle sen, että musta tuntuu kaikkea muuta kuin palautuneelta. Ihan kuin olisin tehnyt raskaita tuplatreenejä joka päivä, vaikka näin ei todellakaan ole. Salikortti ei tällä viikolla ole vinkunut yhtä kertaa enempää ja sekin vain kevyen kaveritreenin vuoksi heti maanantaina, eli tässä on nyt vältetty kaikkea muuta ylimääräistä rasitusta tiistaista lähtien.  Tämän kevennyksen tarkoitushan on nimenomaan ollut antaa hermostolle aikaa palautua ja levätä, joten extra kuormitusta töiden lisäksi en ole itselleni hamstrannut. Toisaalta, henkistä kuormitusta on tullut välttämättömien asioiden, kuten vuokrasopparin, sähköpostiviestien, muuttokamalistan läpi käymisen ja (tuttuun tapaani) jo valmiiksi tulevista kuvioista suunnittelemisen ja tuskaisen pohtimisen vuoksi. Tässä huomaa hyvin myös sen, että aina kun pää ei ole hommassa mukana, ei välttämättä kroppakaan pelitä ihan täydellisesti. Rehellisesti sanottuna oma kunto tuntuu vain pehmenevän pehmenemistään. Suurimmaksi osaksi tämä on kuitenkin vain tunne, joka tulee kun kroppa ja mieli on tarpeeksi väsyneet ja oma silmä sokeutuu itselleen. Summa summarum, kevyt viikko ei ehkä sittenkään ole ollut niin kevyt, mutta minkäs näille voi, tällaisia viikkoja vain tulee itse kunkin eteen aina silloin tällöin, ja seuraavaksi on otettava vähän unta palloon!




Mitäs muuta? Noh, ensi viikolla olisi tarkoitus ajatella uutta ohjelmaa, jossa tulee olemaan vaihtelun vuoksi pitempää sarjaa ja uusia liikkeitä. Jotkin perusasiat säilyvät, kuten kyykky, prässi, pystypunnerrukset, dipit ja leuanvedot, ja se passaa mulle paremmin kuin hyvin. Tykkään pitää asiat suht simppelinä treeneissäkin, mutta nyt pääsen twistaamaan treenien luonnetta hapottavilla, pitkillä sarjoilla ja parilla supersarjalla! Uuteen ohjelmaan tutustumisen vuoksi ensi viikon treenit menee luultavasti vielä vähän kevyemmällä otteella, mutta uskon sen olevan vain parhaaksi, kun tämä tämän viikon kevennys oli nyt vähän vähemmän kevyt. Katsotaan, mitä ensi viikosta tulee! Hyvää treenimieltä myös kaikille sinne ruudun taakse - olkaahan reippaina. 


xx Lotta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti