SOME-RISTIRIIDASSA

Kuva, jossa kaikki on kohdillaan. Valaistus on täydellinen ja kuvan laatu terävä. Kenenkään kasvoilla ei ole turhia varjoja ja kuvan henkilöillä on luonnollisen näköiset asennot. Ihmisten asukokonaisuudet sopivat kuvan taustaan ja tunnelmaan kuin nappi silmään. Itse asiassa, kuvan naisen mekko liuhuu tuulen tuiverruksessa niin kevyesti, että vain tuota kuvaa katsomallakin voi tuntea oman olonsa yhtä vapautuneeksi ja kevyeksi. Kuvan henkilöt hymyilevät niin, että heidän pelkän Pepsodentin voimin valkoisena pysyvät, suorat hammasrivinsä pääsevät oikeuksiinsa. Heidän täydellisesti hoidetuilta, auringon hellimiltä kasvoiltaan, (joilla epäilet koskaan olleenkaan minkäänlaisia epäpuhtauksia) huokuu onnellisuutta - he nauttivat tuosta hetkestä, jolloin heidät ovat ikuistettu filmirullalle. Kuva kerää ensin kymmenittäin, sitten sadoittain ja lopulta tuhansittain tykkäyksiä ja ylistäviä kommentteja. Joillekin ihmisille tällaisten kuvien aikaan saaminen sekä näitä kuvia jakavien, suosittujen käyttäjätilien ylläpitäminen, on kuitenkin vain osa omaa työnkuvaansa.

Some on aika metka tyyppi ja se, jos joku, osaa viilata linssiin niin kokeneempia kuin kokemattomampiakin käyttäjiään. Instagramissa vilisevien kuvien laatu on nykyään todella hyvä hurjasti kehittyneen kuvauslaitteiston sekä erilaisten kuvanmuokkausohjelmien ansiosta. Koska olen itse tietyissä asioissa todella perfektionisti, arvostan kovasti kaikkien sisustukseen, maisemavalokuvaukseen ja meikkeihin perustuvia Instagramin käyttäjätilejä, sillä näiden käyttäjätilien kuvat ovat aina tarkoin harkittuja ja silmää hivelevän täydellisiä. Purkit ja purnukat järjestyksessä puti puhtaan valkoista taustaa vasten, auringonlaskun luoma väriskaala peilityynen meren yllä on uskomattoman harmoninen, ja fleekissä olevat kulmakarvat tekevät ainakin tämän tytön todella tyytyväiseksi!! Olenko siis päätynyt yhdeksi niistä onnettomista, linssiin viilatuista somen uhreista, joita ei pian enää kiinnosta mikään muu kuin täydellisten kuvien nappailu täydellisissä puitteissa ja täydellisten ihmisten ympäröimänä, vailla pienimpiäkään säröjä? Tätä on ehkä toisinaan syytä pysähtyä miettimään, itse kunkin.

Totta aina toinen puoli, sillä eivätpä nämä yllä mainitutkaan toki jokaisen henkilön kohdalla toteudu. Insta, Facebook, Twitter ja somen monen monituiset muut kanavat ovat todella värikkäitä sisällöiltään. Niissä voi yhtä lailla törmätä myös erittäin suoraan puheeseen´sekä nopeasti hetkessä otettuihin, realistisiin kuviin, jotka ovat vähän tärähtäneitä, joiden henkilöt katsovat kaikki eri suuntiin, ja joissa kontrastin tai kirkkauden säätämistä ei olla mietitty sitten sekuntiakaan. Ja tiedättekö mitä... Vaikka mäkin osaan olla todella järjestyksellinen ja arvostan esteettisesti silmää miellyttäviä kokonaisuuksia, niin nimenomaan nämä kuvat ja kirjoitukset tekevät mun mielestä somesta paljonpaljon rikkaamman paikan, kuin mitä se olisi pelkkine kiiltokuvineen. Tarpeeksi kauan täydellisiä kokonaisuuksia nähtyään sitä oikeasti kaipaa jonkin näköistä ravistelua - herättelyä siihen, että juuri se, mikä näyttää täydelliseltä, ei välttämättä olekaan täydellistä sanan moniulotteisissa merkityksissä. Täydellisyyden tavoittelu ylipäätään tuntuu turhalta, koska se on ikuista kissa-hiiri-leikkiä, jossa viime kädessä molemmat loputtoman jahtaamisen uuvuttamista osapuolista häviävät.

Myös urheilun kannalta somella voi olla suurikin rooli. Myönnettäkööt, että myös fitness, joka on kilpailutilanteessa nimenomaan ulkonäköön keskittyvä laji, on altis somen haasteille. Toisten fitnessurheilijoiden kanssa on asiasta juteltu ja toiset taas ovat kirjoittaneet siitä, että kisoihin valmistautuessa sitä helposti alkaa verrata omaa edistymistään muiden kisaajien edistymiseen heidän someen jakamiensa kehityskuvien kautta. Päässä pyörivät ajatukset siitä, onko itse edessä vai jäljessä aikataulusta, ja miten omat rahkeet tulevat riittämään. Entäpä kisojen jälkeinen aika, kun osa postailee kuvia, joissa näkyy tasaisen rauhallinen palautuminen kohti normaali kehontilaa hyvin maltillisesti nousevan kehonpainon siivittämänä, ja toiset taas nappaavat helposti kisojen jälkeen muutaman kilon, eikä viulun kireästä kisakunnosta voida enää puhua? Kenellä on siis vastuu siitä, millasta materiaalia someen jaetaan, ja ennen kaikkea, mitkä ovat someen jaetun materiaalin aikaan saamat jälkiseuraukset?

Somea on opeteltava käyttämään niin, ettei se aiheuta itselle huonoa oloa ja ylimääräistä pään vaivaa. Jos sinun kotisi ei ole kuin suoraan sisustuslehden sivuilta tai Pepsodent ei ole sinun kohdallasi riittävän tehokas pitämään kahvin kuluttamat hampaasi viti valkoisina, ei hätää. Ei tarvitsekaan. Tiedän, että osan mielestä kuulostaa suorastaan inhottavalta, ällöttävältä, että esimerkiksi se makuuhuone ei aina ole tiptop, mutta meitä onkin moneen junaan. Jonkun toisen arki on ehkä niin täynnä muuta tekemistä, kuten töissä käymistä, kauppareissuja, harrastuksissa viilettämistä, ystävien näkemistä tai ehkäpä omien lasten kanssa ajan viettämistä, ettei tämä ehdi klikkailla someen päivityksiä uusista, puhtaan raikkaista laatulakanoistaan. Tai ehkä jonkun toisen elämäntilanne on sen verran stressaava, tai tämän elämäntapaan vain yksinkertaisesti kuuluu muki mustaa kahvia säännöllisin väliajoin sauhuavan tupakan kera, jolloin hampaat todennäköisesti eivät pysy aivan lumivalkoisina. Vaikka kuinka hinkkaisi Pepsodentillä. 

Fitnesslajeissa pyöriviä tai fitnessurheilijoita kiinteästi seuraavia taas haluaisin muistuttaa siitä, että vaikka joku toinen edistyisi somensa perusteella oletettavasti sinua nopeammin, voi totuus kuitenkin olla toinen, sillä asennon valinnalla, valotuksella ja kuvakulmalla on suuri merkitys. Stereotypisesti fitnessurheilijan insta-feedi täyttyy terveellisistä aterioista, hikisistä ja rajuista treenivideoklipeistä tai vaikkapa itsestään uusissa treenivaatteissa. Eikö fitnessharrastajan elämään siis oikeasti mahdu mitään muuta, kuin treeni, ruoka ja terveellisyys? Eivätkö he koskaan voi nauttia lasia viiniä, ravintolaillallista tai tehdä jotain ihan muuta, kuin treenata? Oli urheilijan laji mikä tahansa, yksi hänen sosiaalisen median kanavansa tehtävistä, on tukea hänen omaksumaansa elämäntapaa. Urheilijalle on paitsi hänen oman itsensä ja identiteettinsä, myös hänen julkikuvansa vuoksi, hyödyllisempää jakaa julkiseen mediaan kuvia, videoita ja kirjoituksia sellaisista asioista, joista tämä oikeasti nauttii, ja jotka edistävät tämän hyvinvointia. 

Kukaan meistä ei kuitenkaan (toivottavasti) vuoda itsestään kaikkea someen. Kaikki ei kuulu kaikille, eikä kaikesta tarvitse ilmoittaa julkiseen mediaan, vaikka se olisikin toisille samalla myös työtä. Voi olla, ettei suuren suosion somessa niittäneellä urheilijallakaan ole aina hyvä päivä. Vaikka tuo terveellisyyden sanansaattajana toimiva fitnessurheilija söisikin roskaruokaa tai esimerkiksi nauttisi alkoholia, ei hän välttämättä jaa kuvatodistetta jokaisesta tällaisesta kokemuksestaan someensa, koska se ei välttämättä motivoisi, insipiroisi ja innostaisi hänen seuraajiaan onnelliseen, hyvinvoivaan elämäntapaan. Enkä tarkoita tällä nyt sitä, etteivätkö tällaiset ihmiset voisi sanoa tekevänsä jotain normista poikkeavaa ääneen, vaan sitä, että joskus sitä ei vaan halua tehdä. Joskus tuon hetken haluaa pitää vain itsellään, eikä sillä edes ole mitään tekemistä somen kanssa. Sekin on kuitenkin myös täysin fine: kaikilla tulee olla oikeus myös yksityisyyteen - omaan elämään - vaikka some onkin nykyaikana varsin vaikuttava ja tehokas markkinakanava. Olipa kyseessä sitten terveellinen elämäntapa nettivalmennuksineen tai mikä tahansa muu asia, joka tahdotaan nostaa pinnalle, ja jolle tahdotaan huomiota. 

Jos some alkaa tuntumaan ahdistavalta ajatukselta, lykkää se sivuun. Niin mäkin teen aina silloin, kun tuntuu, etten jaksa keskittyä siihen. Toisinaan sitä vain kaipaa pelkästään aitoa elämää siinä hetkessä, kuin se on käsillä. Ei kiiltokuvia, ei realistia kuvia, ei suoraa tekstiä - vaan vastapainoksi oman luovuuden käyttämistä, hetkiä, joita ei edes ehtisi ikuistaa filmirullalle ja rehellisiä face-to-face juttuhetkiä.

Tämän postauksen kuvat otettiin eilen, ihan vain hetkessä, fiiliksen mukaan. Ne eivät ole täydellisiä, osa on ihan vinksallaan, ja laatukaan ei välttämättä ole terävin. Mulle nämä kuvat kuitenkin säilyvät muistoina hyvästä illasta rakkaiden ihmisten kanssa, ja sillä on mulle väliä kaikkein eniten. 

xx Lotta

TÄTÄ ET TIENNYT MINUSTA

Heips! 

Olen lukenut monesta blogista hauskan postauksen, jossa bloggaaja paljastaa itsestään asioita, joita lukija ei varmasti voi päällepäin arvata. Tällaiset postaukset avaa bloggaajasta ihan uusia puolia, ja tekevät bloggaajasta helpommin lähestyttävämmän, jota myös mä toivon olevani teille lukijoille. Siksipä päätinkin tempaista ja tehdä vastaanvan tyyppisen postauksen itsekin - kertoa teille jotain ihan tavallisia asioita itsestäni, joita ei ehkä normisti tulisi sanottua!

1. Soitan pianoa ja laulan. Aloitin pianon soittamisen yksityisellä opettajalla 6-vuotiaana ja musiikkiopistoon pääsin ensimmäisellä yritykselläni 9-vuotiaana. Musaopistossa käyminen jäi kuitenkin vain toisen asteen tutkintoon, koska 12-vuoden ikäisenä tulin siihen lopputulokseen, että rakkaasta harrastuksesta oli tullut pikemminkin työtä, jotain, jota on vain pakko tehdä. Nykyään soittelen pianoa ja laulan kotona aina ajan ja jaksamisen salliessa, ja se jos mikä on oikeasti terapeuttista.

2. Olen todellakin "sattuu ja tapahtuu" -tyyppinen ihminen, ja vaikka olenkin aika tapaturma-altis tuuliviiri, ei mikään paikka ole koskaan murtunut saati katkennut! Tosin, kyllä tän likan leuka on tikattu pienempänä 4 kertaa, hevosen selästä on viiletetty monet kerrat voltin kera esteiden sekaan, ja auton allekin olen onnistunut jäämään... 

3. Tämä edellä kuvattu tapaturma-alttius on luultavasti melko vahvasti kytköksissä myös mun "tehdään kaikki tehokkaasti" -asenteeseen. Mulla on usein monta rautaa tulessa samaan aikaan, ja joskus vauhtikin hieman liian kova. Ruokaa tehdessäni olen usein vallannut kaikki liedet ja mahdollisesti uuninkin käyttööni, koska teen samaan aikaan ruokia useammalle päivälle, ja keittiö on tällöin pienen kaaoksen vallassa. Ei kuitenkaan riitä, että teen samaan aikaan kolmea eri ruokalajia, vaan yhtä aikaisesti myös pyykkikone ja astianpesukone saavat laulaa. Tämähän johtaa yleensä sitten siihen, että kun perunakello piippaa, piippaavat myös kaikki muut kellot samaan aikaan ja sitten ollaankin hiukan pulassa, kun hiffaan, ettei mulla olekaan extrakäsiä, joiden avulla voisin hoitaa kaikki hälytystilassa olevat pannut ja kattilat ajoissa pois liesiltä, ennen kuin palovaroitin ilmoittaa olemassa olostaan... 

4. Suomenruotsalaisessa kaupungissa asuminen ei tee musta suomenruotsalaista, vaikka molemmat kielet sujuvatkin hyvin. Ruotsinkieli on tarttunut muhun pikkuhiljaa noin 10-vuotiaasta alkaen heppapiirien myötä, ja nykyään ruotsi on mun pääasiallinen työkieleni. Osa ystävistäni ovat suomenruotsalaisia, ja toisten kanssa puhutaan sujuvaa suomea, kun taas toisten kanssa vaihdetaan kuulumisia ruotsiksi. Oma perheeni taas on ihan supisuomenkielinen, vaikkakin isäni on löytänyt tiensä ruotsinkielen pariin aloitettuaan metsästysharrastuksensa täällä rannikkoseudulla.

5. Olen aina ollut aika siisti likka, vaikkakin yläaste ikäisenä kodin tai oman huoneen siisteystasolla ei ollut mulle niin suurta merkitystä. Nykyään kuitenkin heilun imurin tai luuttumopin varressa oikein mielelläni! Vuosien mittaan siivousreviirini on laajentunut oman huoneeni kattavasta valtakunnastani koko huusholliin, eli imuriakin saa raahata yläkerrasta keskikerrokseen, ja sitten vielä alakertaan. Lisäbuustia siivoamiseen tuo tietysti koiramme, tuo aivan ihana pörrökasa, josta irtoaa karvaa niin paljon, että irtokarvoista olisi helposti saanut lapaset jo yhdelle jos toisellekin! Normaalisti jätän veljieni huoneet heidän omalle kontolleen, mutta nyt isoveljen ollessa armeijassa, siivoan usein samaan syssyyn hänenkin kortteerinsa. 

Leipurina ja tiskien laaduntarkastajana - jep, tästä olen nauttinut pienestä pitäen.

6. Olen aika impulsiivinen ihminen ja tykkään vaihtelevasta arjesta, mutta samaan aikaan rutiinit ja säännöllisyys ovat mulle tärkeitä elementtejä. Aamupala rakentuu usein aina samassa työjärjestyksessä, vaatteet eivät koskaan mene viikkaamatta kaappiin ja venyttelytkin sujuvat usein aina saman kaavan mukaan. Kun on tietyt rutiinit ja tottumukset, on tekeminenkin usein vaivattomamman ja helpomman tuntuista, eikä sitä tarvitse juuri ajatella - kunhan tekee vain.

7. Olen todella lapsirakas,ja hieman huolehtivainen luonne... En ole välttämättä aina kovin hyvä osoittamaan välittämistäni sanoin, mutta uskon, että pienetkin teot merkitsevät. Sen vuoksi tykkään tehdä aamupalaa samalla kavereilleni ollessani jonkun luona yötä, siivota tai pyykätä muitakin kuin vain itseäni varten tai käydä kaupassa, pestä ja tankata auton, sekä valmistaa ihan tavallista kotiruokaa muulle porukalle, vaikka itse menisinkin oman ruokavalioni mukaan. Näin auki kirjoitettuna nämä asiat tuntuvat oikeasti hirmuisen pieniltä ja lähes merkityksettömiltä, mutta tiedän, että pienillä helpotuksilla  saan ainakin oman perheeni arkea sujuvammaksi ja stressittömämmäksi - ja se tieto riittää minulle.

8. En voisi kuvitella asuvani suurkaupungissa, josta löytyy vilinää ja vilskettä 24/7. Kuitenkin, voisin kuvitella asuvani vaikkapa jossain reunakaupungissa, josta olisi lyhyt etäisyys isompaan cityyn, mutta mahdollisuus myös omaan rauhaan, luonnon läheisyyteen sekä hiljaisuuteen olisivat olemassa. Luonto, meri ja hiljaisuus ovat sellaisia elementtejä, joita todellakin arvostan.

9. En ole matkustanut kovinkaan paljoa, vaikka tahtoisin. Paikkoja, joissa tahtoisin tosissani vielä jonakin päivänä vierailla, ovat muun muassa Australia, USA (ja Alaska!!), Kanada, Uusi-Seelanti, Norja, Islanti ja Brasilia. 

10. En ole aina ollut hyvä koululainen, mutta tätä nykyä osaan jo oikeasti arvostaakin koulua ja koulutusta. Enkä tarkoita tätä pelkästään arvosanojen perusteella, vaan ihan muutenkin, en ole ehkä aina ollut luokan ahkerin tyyppi. :D Toki faktaa on sekin, että aika harvi menestyy kiitettävän tasoisesti kaikissa oppiaineissa. Omat kompastuskiveni ovat aina olleet matemaattiset aineet ja toisinaan myös maantiede. Kielet puolestaan ovat aina sujuneet hyvin, ja myös liikunta, kuvataide ja musiikki olivat peruskoulusta lähtien ihan suosikkiaineitani. Lukiossa kielivarantoni täydentyivät lyhyen ranskan opintojen ansiosta, ja voi kuulkaa kyllä harmitti, kun yo-kirjoituksissa rankan arvosanani jäi pisteen vajaaksi E:stä...! Noh, oppia ikä kaikki, ja aina voi halutessaan käydä korottamassa. 

11. Olen oikea lukutoukka, ja kelpuutan luettavaksi monia erilaisia romaaneja sekä lehtiä. Äippä ei aina ennätä itsekään lukea omaa Kodin Kuvalehteään loppuun, ennen kuin olen jo saanut sen hyppysiini! Romaaneista parhaat ovat sellaisia, jotka käsittelevät ihmissuhteita, ja ovat sopivan chick lit, mutta sisältävät kuitenkin jonkin opetuksen.


12. Mulla on aurallinen migreeni, joka ilmoittaa olemassa olostaan aina säännöllisen epäsäännöllisesti. Avuksi migreenikohtaukseen käyvät parhaiten burana, pimeä huone ja uni, jos vain siitä saan kiinni sahalaita/piste-valoshow:lta, joka sykkii silmissäni olivat ne sitten auki tai kiinni.


13. Jos jotain juhlapyhää rakastan, niin joulua. Mikään ei vedä vertoja jouluaaton riisipuurolle, piparitaikinan vaivaamiselle, saunalle tai illan tunnelmalle. Tärkeintä tuossa pyhässä mulle kuitenkin on ne ihmiset, joiden kanssa sen jaan: oma- ja sukulaisperhe. Lisäksi joulun alla on tietysti aina joulutori, jossa on ihan pakko käydä - vähintääkin sen vuoksi, että se tietää aina reissua myös lempparikahvilaani, josta saa takuulla isoimmat ja parhaimmat korvapuustit ja tumma paahtoisen kahvin!

14. Ajaessani olen aika Vatanen, enkä siedä yhtään sellaista ajotyyliä, jossa tasaisella tiellä ajetaan 80km/h, mutta ylämäessä vauhti hiipuu seitsemäänkymppiin... for real?! Jos liikenne ei ole jouhevaa ja hissutella joutuu kauankin, niin on paras pistellä menemään ohitse! Mulla on taskussani myös mopoauto- ja traktorikortti, vaikka näistä kumpaakaan en kyllä koskaan ole omistanut. Mopokorttia sen sijaan en omista.


15. Tällä hetkellä mulla on hiuksissa ihan vain oma väri. Aurinko toki vaalentaa tukkaa aina jonkin verran, mutta blondi olisin joka tapauksessa. Mulla on ollut myös yläasteella ihan tumman ruskeat, miltei mustat hiukset, mutta niihin ei taida olla enää paluuta!


Oliko näistä jokin, tai ehkäpä kaikki, uutta tietoa? Onko täällä muita Vatasia, migreenin uhreja tai matkustamisesta haaveilijoita?


xx Lotta

MITEN PYSYN KUNNOSSA KESÄLLÄKIN? + KESÄRESEPTEJÄ!

Helou!

Näin kesää jo puolivälissä elettäessä on jo muutamankin kerran tullut esille, että myös niitä surullisen kuuluisia kesäkilojakin on siunaantunut. Kesän grilliherkuista ja makeista notkuvat ruokapöydät sekä saunaillat oluttölkki kaverina houkuttavat enemmän kuin tasaisen tappavat lenkkipolut, hikiset jumppasalit tai muut liikuntamuodot. Kohta ei tee enää mieli liikkuakaan, koska kunto ei ole enää saman kuin kesän alussa - juuri kun oltiin saatu itsensä kesäkuntoon... Nyt ei kuitenkaan kannata alkaa masistella, sillä mitään ei olla oikeasti menetetty. On niitä kesäkiloja tainnut allekirjoittaneelle itselleenkin siunaantua, mutta mitä sitten? Käyn yhä säännöllisesti treenamassa tavoite mielessä ja nautin siitä mitä teen, mutta yhtä lailla nautin myös niistä harvoista suomalaisista keäilloista, kun saunan ja uintireissun jälkeen voi oikeasti vielä istua hetken ulkona valkkarilasin kanssa höpöttelemässä ilman, että tarvitsee hytistä toppatakki päällään. Suomen kesä ei tunnu vielä kunnolla alkaneenkaan, joten todellakin sitä on halunnut ottaa kaiken ilon irti niistä muutamista lämpimämmistä päivistä ja illoista, jotka tänne Suomenkin maankamaralle on siunaantunut! 

Toiset ovat kuitenkin nyt siinä pisteessä, että koko pitkän ja kylmän talvikauden aikana työstetty ja kevään aikana saavutettu oma tavoiteltu kesäkunto on tässä vaiheessa kesää mennyttä kalua, ja nyt asialle haluaisi tehdä jotakin. Tässäkö tää nyt sitten oli? Tervemenoa vaan kesästä nautiskelulle ja yhteisille grillaus- ja saunailloille, ja takaisin vain sorvin ääreen ja kanan ja parsakaalin purkittamiseen! ...tai sitten ei.

Jumppaa, uimistä, lenkkeilyä, pyöräilyä, melomista, tennistä, tai mistä liikuntamuodosta sitten ikinä itse parhaiten tykkäätkin, suosittelen toki jatkamaan vuoden ympäri, vaikkei viikon tai parinkaan tauko vielä mitään kaada. Kyse on kuitenkin enemmän siitä rutiinista, jonka on jo saavuttanut, ja sen jatkamisesta. Kun kesällä pitää edes jonkin verran kiinni liikuntatottumuksistaan, ei se, että ottaa kesän noin muuten hieman höllemmin tee hallaa. Toisaalta, itse juuri rakastan kesällä liikkumista, kun lenkkipolut eivät ole täynnä sohjoa, joissa kompuroida ja samalla saa rusketusta! 

Mutta entäs sitten se muonapuoli... Niin. Mitä jos kuitenkin punnitsisit mielessäsi uudestaan, mitä siellä grillissä tuleekaan valmistettua, tai saunailloissa juotua? Olisiko myöskään liian haasteellista pitää hiukan silmällä sitä, kuinka usein syö ja kuinka paljon kerralla...? Grillissähän valmistuu myös ihan parhaat kesän terveellisetkin herkut - suolaiset ja makeat. Itse olen myös tykästynyt NOCCO:n ja Celsiuksen virvoitusjuomiin, joita löytyy nykyään monen monessa eri maussa - päärynä-NOCCO maistuu oikeasti ihan päärynälimpparilta, nam! Kesäruokailun ei myöskään tarvitse olla tylsää tai mielikuvituksetonta, vaikka se hyvistä raaka-aineista ja järkevistä ravinnejakaumista koostuisikin. Grilliruuasta voi tehdä todellakin terveellistä ja samanaikaisesti maistuvaa, vaikkei lihaan/kanaan/kalaan/tofuun tmv. lotraisikaan niin hirveästi marinadeja ja kastikkeita. Lisukkeeksi voi myös välillä loihtia jonkin värikkään, kesäisen salaatin, ja uusien perunoiden kaveriksi voi vaihtelun vuoksi tehdä kevyen jugurttikastikkeen voin sijaan. Huomiota kannattaa ehkä kiinnittää myös ateriakokoon. 

Puhutaanpas sitten vähän vielä mittasuhteista. Kuten mun läheiseni tietävät, olen myös mä yksi niistä tyypeistä, joka tykkää syödä määrällisesti aika paljon - kesäisinkin. Mun lautaseni ovat siis lähes aina melko kukkurallisia ja sisältävät paljon värikästä sapuskaa aina salaatista perunaan ja lihaan. Toisille taas maistuu energiatiheämpi ruoka paremmin, jolloin annoskoko usein on (tai pitäisi olla...) hieman pienempi. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi kuivapainona 60 grammaa riisiä (= noin 210 kcal) on keittämisen jälkeen määrällisesti enemmän, kuin suuremman energiamäärän sisältävä annos 60 grammaa sipsejä (= noin 310 kcal). Toki esimerkit ovat toistensa ääripäitä: riisi on puhdas ravintokasvi ilman mitään lisättyä, kun taas sipseistä löytyykin jo pitkä rivi erilaisia makuvaihtoehtoja, joiden mukana seuraavat myös erilaiset energiapitoisuudet mausteseosten vuoksi. Todellisuudessahan sipseihin ylimääräiset energian tuovat uppopaistossa käytetty rasva sekä mausteet - peruna itsessään ei tosiaankaan ole niin energiapitoinen (100 gr perunaa = 78 kcal).  Kun monet ihmettelevät, kuinka jaksan syödä niin usein ja vieläpä täysiä lautasia, kätkeytyykin tämä suuri salaisuus siihen, mitä syön.

Ruoka, johon on lisätty sopivasti rasvaa, pitää tutkitusti nälkää loitolla paremmin kuin ruoka, jossa ei rasvaa ole pisaraakaan. Rasvan tehtävä on myös sitoa vitamiineja, edistää hormonitoimintaa sekä ihon ja hiusten hyvinvointia, ja avustaa hermoston toimintaa. Jos kuitenkin palataan taas tähän riisi vs. sipsi -esimerkkiin, voidaan todeta, että luultavasti tuo 60 gramman riisiannos pitää paremmin nälkää loitolla kuin 60 gramman sipsiannos, vaikka sipseistä rasvaa jo valmiiksi löytyisikin. Energiamäärällisesti tuohon 60 gramman sipsiannokseen voidaan riisiannoksenkin kanssa päästä lisäämällä siihen 10 grammaa (= noin 2tl) jotakin hyvälaatuista öljyä pehmeän rasvan lähteeksi. Näin määrällisesti isompi riisiannos pääsee kuitenkin kalorien suhteen samalle viivalle sipsien kanssa - eli molempien annoksien energimäärä kipuaa noin 310 kaloriin - ja sisältää nyt myös hieman keholle elintärkeää rasvaa. Huomaa myös, että jos riisiksi valitsee tummaa riisiä, tai tekee vaikkapa valkoisesta ja tummasta riisistä mixauksen, sisältää tuo riisiannos myös enemmän kuitua kuin perunalastut! Kuidussa on monta hyvää puolta, sillä se paitsi ylläpitää suoliston toimintaa, myös takaa kylläisyydentunteen pidemmäksi ajaksi sisältämättä kuitenkaan energiaa. 

Jos riisiannoksen kokoa halutaan yhä kasvattaa, voidaan rasvan lähteeksi valita kaikista hyödyistään huolimattakin jokin muu vaihtoehto kuin varsin energiapitoinen öljy. Parin viime vuoden aikana yhtenä ruokamaailman villityksistä on pidetty kuuluisaa avokadopastaa, mutta itse olen kyllä toisinaan tehnyt myös avokadoriisiä- tai risottoakin - hiukan sitruunaa sekä ripaus suolaa ja pippuria, niin johan toimii! Jos 2 teelusikallista öljyä nitoi itseensä tuon vajaan 100 kaloria, voi avokadosta napata kokonaan toisen puolikkaan saaden saman verran rasvaa ja energiaa annokseensa kuin määrällisesti huomattavasti pienemmästä öljyannoksesta. Nyt kun avokadoriisiannosta suhteuttaa alunperäiseen vertailukumppaniin, sipseihin, on annoskoossa oikeasti silminnähden iso ero. 

Loppuun niputan teille vielä parin todella helposti valmistuvan kesäherkun reseptit, joita itse ainakin pistän poskeeni vailla omantunnon tuskia! Ja hei... parhaimmillaanhan ruoka on hyvän seuran kera nautittuna. ♥ (huom! *= makrojakauma per yksi annos)

MOZZARELLAKANA
4 annosta
*HH: 0 P: 26gr R: 2,8gr

400 gr broilerin fileetä
125 gr 8,5% mozzarellaa (esim. Xtra)
4-5 tl tomaattipyreetä
kourallinen aurinkokuivattuja kirsikkatomaatteja (esim. Pirkka)
basilikaa tuoreena tai kuivattuna
mustapippuria
suolaa, mikäli broilerfileet eivät ole valmiiksi miedosti suolattuja

Leikkaa broilerinfileet suhteellisen kapeiksi siivuiksi, tai vaihtoehtoisesti voit myös viiltää fileisiin "taskut". Sipaise broilerfileisiin tomaattipyreetä korostamaan mozzarellan makua. Mausta fileet jo tässä vaiheessa lisäämällä niihin mustapippuria, suolaa sekä basilikaa, sillä mozzarellassa ja aurinkokuivatuissa tomaateissa on jo valmiiksi suolaa ja mausteita! Lopuksi siivuta fileiden päälle mozzarellaa (jokaiselle fileelle menee 2-3 ohutta siivua mozzarellaa) sekä aurinkokuivattuja kirsikkatomaatteja. Voit valmistaa kanat joko grillissä folioiden sisällä/narulla fileet sitoen, tai uunivuoassa leivinpaperin päällä. Jos et tahdo käyttää foliota grillatessa tai leivinpaperia uunissa valmistettaessa, sipaise fileisiin hieman jotakin mieleistäsi öljyä (suosittelen oliiviöljyä), jotteivät ne tartu kiinni ritilöihin tai vuokaan! Anna fileiden kypsyä niiden paksuudesta riippuen 10-20 minuuttia, ja varmista aina kanan läpikypsyys.

UUDET PERUNAT GRILLIVARTAASSA

4 annosta
*HH: 31gr P: 3,8gr R: 11,3gr

800gr pieniä uusia perunoita (hyviä lajikkeita ovat esimerkiksi siikli tai puikula)
grillivartaita/tikkuja

Mausteseos:
½ dl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua (tai oman maun mukaan)
1 tl paprikaa
1 tl juustokuminaa
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria
1/4 tl chiliä
pari valkosipulin kynttä silputtuna


Pese ja halutessasi kuori uudet perunat, ja keitä niistä koulun perunoita, eli jätä ne aivan hiukan raaoiksi. Sopiva keittoaika on lajikkeesta riippuen 15-25 minuuttia, joten ole tarkkana! Perunoiden kiehuessa voit tehdä mausteseoksen jo valmiiksi - hakkaa valkosipulin kynnet minisilpuksi, mittaa kaikki ainekset pieneen kippoon, sekoita hyvin ja voilà, seoksesi on valmista!
Kun perunat ovat valmiit ja hiukan jäähtyneet, laita ne muovipussiin (kaikki eivät välttämättä mahdu välttämättä samalla kertaa, joten kannattaa ehkä tehdä tämä vaihe kahdessa osassa. Muista tällöin myös jakaa mausteseos kahteen osaan!). Kaada mausteseos muovipussiin (joko yhdessä tai kahdessa erässä) ja ravistele kunnolla. Lopuksi sujauta perunat grillivartaisiin ja paahda niitä ritilällä, jotta niistä tulee kullan ruskeita ja sisältä asti kuumia. Tarjoile vaikkapa mozzarellakanan, naudan pihvin tai grillatun lohen kanssa - maistuu!

KEVYT JUGURTTIKASTIKE

4 annosta
*HH: 8gr  P: 4,5gr R: 0,6gr (laskettu Fage Total 0% ja Turun Mietoa sinappia käyttäen)

200gr kevyttä kreikkalaista jugurttia (esim. Fage Total 0% tai 5%) tai vegaaneille suosittelen Alpron makeuttamatonta soijajugurttia
½ dl raastettua kurkkua
1-2 rkl sitruunamehua
2 tl tai 1 rkl sinappia (riippuu sinapin vahvuudesta)
1-2 tl hunajaa
ripaus suolaa ja mustapippuria

Raasta kurkku ja purista sitruunamehu valmiiksi. Lisää kaikki ainekset sopivan kokoiseen kippoon ja sekoita ne huolellisesti. Sitruunan ja hunajan määrää voit suhteuttaa toisiinsa, omaan makuusi tietysti sopivaksi. Sinapin määrä riippuu käyttämäsi merkin vahvuudesta. Anna kastikkeen tekeytyä jääkaapissa 10-15 minuuttia ennen tarjoilua. Sopii mainiosti grillattujen uusien pottujen kaveriksi!!

PERUNA-JUURES RÖSTIT

2 annosta

*HH: 38,9gr P: 4,2gr R: 5,2gr

40 gr riisiä keitettynä

300 gr keitettyä perunaa

1 porkkana

½ pieni sipuli

tuoretta persiljaa

1 kananmuna (halutessasi, sidosteeksi)

ripaus suolaa ja pippuria

1 rkl öljyä paistamiseen

Raasta peruna ja porkkana valmiiksi, ja laita ne sopivan kokoiseen kulhoon. Kippaa mukaan riisi ja pieneksi silpuksi leikattu sipuli ja persilja. Halutessasi lisää kananmuna sitomaan taikinaa, ja mausta seos suolalla ja pippurilla. Muotoile taikinasta suhteellisen pieniä, pyöreitä lättysiä, ja paista röstit riittävän kuumalla pannulla oliivi- tai rypsiöljyssä.

BANAANILETUT TWISTILLÄ

Kokeile paistaa muurikkapannulla rypsi- tai kookosöljyssä!

4 annosta
*HH: 16,7gr P: 9,7gr R: 9,3gr (laskettu 1 rkl öljyä paistamiseen käytettynä)

1-2 rkl kookos- tai rypsiöljyä paistamiseen

2 kokonaista kananmunaa + 2 valkuaista
2 hyvin kypsynyttä banaania
1 dl kaurahiutaleita tai riisihiutaleita (jos olet keliaakikko eikä vatsasi siedä kauraakaan)
½-1 tl kanelia
1/4 tl kardemummaa
pienipieni ripaus suolaa (halutessasi)

kookoshiutaleita/pähkinöitä/rusinoita/maustettua tai maustamatonta rahkaa/puddingia/marjoja...

Voit tehdä taikinan joko tehosekoittimessa, tai jos et sellaista omista, omin pienin kätösin. Tehosekoittimen kanssa kaikki ainekset voi vain latoa sekoittimeen ja surrauttaa valmiiksi, jolloin taikinasta tulee silkkisen pehmeää. Käsin vaivattuna taikinaan taas voi halutessaan jättää pari sattumaa! Jos teet taikinan käsin, toimi seuraavasti:
 Muussaa banaanit hyvin haarukalla taikinakulhoon ja lisää sinne kananmunat, joista kaksi kokonaisina ja kaksi ilman keltuaista. Mittaa taikinaan mausteet ja vispaa taikinan sekaisin. Suola ei ole pakollista, mutta antaa lättyihin hauskan twistin! Paista lätyt joko tavallisella tai muurikkapannulla valitsemassasi öljyssä, ja nauti erilaisten lisukkeiden kanssa.


Toivottavasti saitte resepteistä ja pitkästä postauksesta jotakin sellaista irti, jota voisitte hyödyntää omassa arjessannekin! Ihanaa, ja ennen kaikkea maistuvaa viikonloppua kaikille. ♥

xx Lotta

PUNAISTA VALOA VERKKOKALVOILLA

Jos kuntosalilla on joku asia, joka saa niskavillat nousemaan, on se varmastikin tekniikkavirheet. Ja nyt puhutaan siis sellaisista virheistä, jotka voivat tuottaa pidemmällä tähtäimellä isojakin ongelmia, vaikka ne olisivat todellisuudessa korjattavissa ihan pienilläkin fixauksilla. Youtubesta löytyy ihan liian monta totaaliseen failureen vietyä salivideota, jossa jonkun jalat sanovat itsensä irti kyykkytangon alla tai prässi rämähtää rinnuksille. Ihan kammottavaa katsottavaa!! Jos ja KUN näitä tapauksia voidaan välttää, ajattelin kirjoitella tännekin pienen postauksen muutamasta ihan perusliikkeestä, jotka ovat oikein tehtynä niin hemmetin toimivia, mutta tekniikkaa kaltoin kohdeltaessa oikeasti vaarallisiakin. Lisäksi nappasin tähän tekniikkapainotteiseen postaukseen mukaan ylätaljan, sillä vaikka se onkin todella turvallinen liike, liittyy siihen pari pientä jippoa, joilla siitä voisi saada vielä enemmänkin irti.

KUNINGASLIIKE KYYKKY

Kyykky on yksi niistä kroppaa hyvin kokonaisvaltaisesti rasittavista liikkeistä, jotka ovat helppo tehdä väärin. Kyykky on moninivelliike, eli se sananmukaisestikin kuormittaa jalkojen lisäksi varsin tehokkaasti muun muassa keskivartaloa. Jos kyykky on vielä melko uusi liike, kannattaa sen kanssa aloittaa ihan rauhallisesti kevyillä painoilla. Tärkeimmät muistettavat liikkeen kanssa ovat keskivartalon tiukka kontrolli, painon keskittäminen kantapäille sekä yläselän pitäminen ryhdissä, jolloin myös leuan pitäminen ylhäällä tulee luonnostaan. Kuvissa näytän ne kyykyn kulmakivet vapaalla painolla tehdyn etukyykyn muodossa, jotka pitää aina pitää tiukasti mielessä - etenkin kun tankoon saa alkaa ladata suurempia kiekkoja! Vasemman puoleisessa kuvassa kädet ovat tipahtaneet alas, nilkat ja polvet ovat kääntyneet sisäänpäin ja liike on vajaa. Oikealla liike on oman liikkuvuuden rajoissa viety niin alas kuin mahdollista, kyynärpäät ovat ryhdikkäästi ylhäällä, jolloin tanko asettuu hyvin solisluiden päälle, ja polvet ja nilkat ovat lievästi ulospäin käännetyt. Vaikka kuvissa on tällä kertaa etukyykky, pätevät nämä samat lainalaisuudet myös takakyykkyyn!

MAASTAVETO

Maastavetoja voi tehdä monella eri tyylillä: suorin jaloin, leveällä sumo-jalka-asennolla, kehikon kanssa, ihan lattiatasosta asti tai tangon noin puoleen sääreen laskien. Tämänkin perusliikkeen kanssa voi kuitenkin tehdä helppoja virheitä tekniikan kustannuksella. Erityishuomiota kannattaa antaa selän asennolle, painopisteelle sekä katseelle. Selkää ei saa päästä pyöristymään, vaan hartiat on pidettävä mahdollisimman ryhdikkäästi takana sekä vatsalihakset jännityksessä. Niskaa ei ole hyvä taivuttaa eteen eikä taakse, vaan pitää katselinja mahdollisimman suorassa, jotta seuraavana päivänä ei tarvitse potea järjettömiä hartiaseudun kipuja päänsäryn kera. Painopiste on pidettävä kantapäillä. Huomioithan, että maastavetoja voi tehdä jalkojen taka-akselia painottaen (takareidet, pakara) tai selkätreenin yhteydessä, ja kumpaan tahansa treeniin sijoitettuna ne ovat oikein hyvä vaihtoehto, sillä se rasittaa kyllä molempia lihasryhmiä (sekä keskivartaloa)! Maastavedon eri variaatioilla liikkeen saa siis halutessaan painotettua enemmän jaloille (esimerkiksi sumomaastaveto tai jalat suht kapealla asennolla suorin jaloin maastaveto = takareidet ja pakara) tai sitten yläkropalle (normiasennolla lattia tasosta asti = erityisesti selkä). 

Kuvissa on kaksi eri otetta, joilla tangosta voi pitää kiinni. Monet pitävät tangosta myötäotteella, mutta joskus isompiin painoihin päästessä voi alkaa tuntua, että käsien puristusvoiman riittäminen vie karhun osan keskittymiskyvystä, itse treenata haluttavan lihasryhmän sijaan. Sen vuoksi voi olla hyvä idea kokeilla, josko tangosta ristiotteella pitäminen (toinen käsi vasta- ja toinen myötäotteella) toisi helpotusta puristusvoiman riittämiseen! Toki voit kokeilla myös tavallisia tai esim. Tafferin grip-pinnotteisia vetoremmejä, joiden avulla puristusvoiman riittäminen harvoin jää ongelmaksi. 

PIENET LIHASRYHMÄT

Ojentajien treenaaminen on usein melko vaivatonta, sillä kyseinen lihasryhmä on lähtökohtaisesti suhteellisen pieni. Esimerkiksi dipeissä, ojennuksissa ja punnerruksissa, joissa ojentajat saavat aikamoista hittiä, on liikkeet helppo tehdä kyynärnivelten kustannuksella ja turhan lyhyellä liikeradalla. Muistathan siis tsekata tekniikan myös liikkeissä, jotka kohdistuvat vain pienelle lihasryhmälle! Liike ei koskaan tuota rasitusta pelkästään lihakselle, vaan myös sitä muuhun kroppaan sitoville nivelille, jänteille ja muille kudoksille. Vältetään siis parhaamme mukaan ylimääräiset tulehdustilat ja revähdykset! Myös muiden pienempien lihasryhmien liikeratojen huomiointi on tärkeää, koska tällöin on muistettava huomioida mm. linja muun yläkropan kiinnikekohtien (kyynärpäät, ranteet, olkanivelet) kanssa. Sama juttu rintaa treenatessa: ensin linjaukset ja tuntuma kohdelihakseen kuosiin ennen penkkipunnerrukseen suurempien levypainojen lataamista. Kuvista löytyvät esimerkit kyynärlinjan korjauksesta (ylempi kuva, vertaa vasemman puolisen kuvan erisuuntiin sojottavat kyynärpäät oikean puoleisen kuvan tasaisempaan linaajn) sekä liikeradan pituudesta käsipainoilla tehdyn ranskalaisen punnerruksen muodossa (alempi kuva, jossa ojentajalihas saa pitkän venytyksen).

YLÄTALJAA LEVEÄN SELÄN TOIVOSSA?

Ylätalja erilaisine kahvoineen on ihan huippu liike! Vaikka se on liikkeenä myös simppeli ja turvallinen, voi senkin tehdä niin sanotusti päin honkia. Ylätaljan check pointteina pitäisin suoraa ryhtiä, lapojen hyvää liikkuvuutta ja olkapäiden hallittua alaslaskua ennen liikkeen suorittamista loppuun asti. Jos ylätaljassa tuntuman saaminen oikeaan paikkaan on haastavaa, kannattaa ensin opetella liikuttamaan lapoja oikein. Tähän mulla on todella näppärä vinkki: lado painopakasta riittävästi levyjä vastukseksi, ja vaihda taljaan leveä kahva (suora tai esimerkiksi lapio). Istuuduttuasi alas päästä lavat sisään hengityksen kautta niin ylös korvia kohti kuin saat, ja pienen hengenpidätyksen kanssa vedä lapoja ikään kuin yhteen niin, että olkapäät laskeutuvat normaali tasolle (ks. kuvat). Löydettyäsi tuntuman voit vetää kahvan kylkien kanssa samassa linjassa alas kohti rintaa kuten normaalistikin. Älä anna selän kaartua liikaa taakse, äläkä riuhdo kahvaa alas niin, että kädet lähtevät vaakasuunnassa kylkien etu- tai takapuolelle, jolloin olkapäät kääntyvät eteen!

Mulle itselleni tekniikat oli se ensimmäinen asia, johon lähdettiin valmennuksen alettua kiinnittämään erityishuomiota. Koska oma alaselkäni/lantioni on melkoisen vino (...hevosen selästä voltin kera esteen sekaan sukeltamisesta johtuen), ovat tietyt liikkeet tuottaneet jos jonkin moisia haasteita. Samoin vasen olkapääni, joka naksuu joissakin liikkeissä kuin viimeistä päivää vedellen, on toisinaan ollut aika kimurantti kaveri. Näistäkin pienistä ylämäistä on kuitenkin matkan varrella selvitty kunnialla, kun ollaan pistetty tekniikat kuntoon ja valittu ohjelmiin itselleni parhaiten sopivia liikkeitä!

Jes - sitten ei kuulkaa muuta kuin treenipopot jalkaan ja hikoilemaan! ;)

xx Lotta

kuvat: Janina Rautio