Heips!
Olen lukenut monesta blogista hauskan postauksen, jossa bloggaaja paljastaa itsestään asioita, joita lukija ei varmasti voi päällepäin arvata. Tällaiset postaukset avaa bloggaajasta ihan uusia puolia, ja tekevät bloggaajasta helpommin lähestyttävämmän, jota myös mä toivon olevani teille lukijoille. Siksipä päätinkin tempaista ja tehdä vastaanvan tyyppisen postauksen itsekin - kertoa teille jotain ihan tavallisia asioita itsestäni, joita ei ehkä normisti tulisi sanottua!
1. Soitan pianoa ja laulan. Aloitin pianon soittamisen yksityisellä opettajalla 6-vuotiaana ja musiikkiopistoon pääsin ensimmäisellä yritykselläni 9-vuotiaana. Musaopistossa käyminen jäi kuitenkin vain toisen asteen tutkintoon, koska 12-vuoden ikäisenä tulin siihen lopputulokseen, että rakkaasta harrastuksesta oli tullut pikemminkin työtä, jotain, jota on vain pakko tehdä. Nykyään soittelen pianoa ja laulan kotona aina ajan ja jaksamisen salliessa, ja se jos mikä on oikeasti terapeuttista.
2. Olen todellakin "sattuu ja tapahtuu" -tyyppinen ihminen, ja vaikka olenkin aika tapaturma-altis tuuliviiri, ei mikään paikka ole koskaan murtunut saati katkennut! Tosin, kyllä tän likan leuka on tikattu pienempänä 4 kertaa, hevosen selästä on viiletetty monet kerrat voltin kera esteiden sekaan, ja auton allekin olen onnistunut jäämään...
3. Tämä edellä kuvattu tapaturma-alttius on luultavasti melko vahvasti kytköksissä myös mun "tehdään kaikki tehokkaasti" -asenteeseen. Mulla on usein monta rautaa tulessa samaan aikaan, ja joskus vauhtikin hieman liian kova. Ruokaa tehdessäni olen usein vallannut kaikki liedet ja mahdollisesti uuninkin käyttööni, koska teen samaan aikaan ruokia useammalle päivälle, ja keittiö on tällöin pienen kaaoksen vallassa. Ei kuitenkaan riitä, että teen samaan aikaan kolmea eri ruokalajia, vaan yhtä aikaisesti myös pyykkikone ja astianpesukone saavat laulaa. Tämähän johtaa yleensä sitten siihen, että kun perunakello piippaa, piippaavat myös kaikki muut kellot samaan aikaan ja sitten ollaankin hiukan pulassa, kun hiffaan, ettei mulla olekaan extrakäsiä, joiden avulla voisin hoitaa kaikki hälytystilassa olevat pannut ja kattilat ajoissa pois liesiltä, ennen kuin palovaroitin ilmoittaa olemassa olostaan...
4. Suomenruotsalaisessa kaupungissa asuminen ei tee musta suomenruotsalaista, vaikka molemmat kielet sujuvatkin hyvin. Ruotsinkieli on tarttunut muhun pikkuhiljaa noin 10-vuotiaasta alkaen heppapiirien myötä, ja nykyään ruotsi on mun pääasiallinen työkieleni. Osa ystävistäni ovat suomenruotsalaisia, ja toisten kanssa puhutaan sujuvaa suomea, kun taas toisten kanssa vaihdetaan kuulumisia ruotsiksi. Oma perheeni taas on ihan supisuomenkielinen, vaikkakin isäni on löytänyt tiensä ruotsinkielen pariin aloitettuaan metsästysharrastuksensa täällä rannikkoseudulla.
5. Olen aina ollut aika siisti likka, vaikkakin yläaste ikäisenä kodin tai oman huoneen siisteystasolla ei ollut mulle niin suurta merkitystä. Nykyään kuitenkin heilun imurin tai luuttumopin varressa oikein mielelläni! Vuosien mittaan siivousreviirini on laajentunut oman huoneeni kattavasta valtakunnastani koko huusholliin, eli imuriakin saa raahata yläkerrasta keskikerrokseen, ja sitten vielä alakertaan. Lisäbuustia siivoamiseen tuo tietysti koiramme, tuo aivan ihana pörrökasa, josta irtoaa karvaa niin paljon, että irtokarvoista olisi helposti saanut lapaset jo yhdelle jos toisellekin! Normaalisti jätän veljieni huoneet heidän omalle kontolleen, mutta nyt isoveljen ollessa armeijassa, siivoan usein samaan syssyyn hänenkin kortteerinsa.
6. Olen aika impulsiivinen ihminen ja tykkään vaihtelevasta arjesta, mutta samaan aikaan rutiinit ja säännöllisyys ovat mulle tärkeitä elementtejä. Aamupala rakentuu usein aina samassa työjärjestyksessä, vaatteet eivät koskaan mene viikkaamatta kaappiin ja venyttelytkin sujuvat usein aina saman kaavan mukaan. Kun on tietyt rutiinit ja tottumukset, on tekeminenkin usein vaivattomamman ja helpomman tuntuista, eikä sitä tarvitse juuri ajatella - kunhan tekee vain.
7. Olen todella lapsirakas,ja hieman huolehtivainen luonne... En ole välttämättä aina kovin hyvä osoittamaan välittämistäni sanoin, mutta uskon, että pienetkin teot merkitsevät. Sen vuoksi tykkään tehdä aamupalaa samalla kavereilleni ollessani jonkun luona yötä, siivota tai pyykätä muitakin kuin vain itseäni varten tai käydä kaupassa, pestä ja tankata auton, sekä valmistaa ihan tavallista kotiruokaa muulle porukalle, vaikka itse menisinkin oman ruokavalioni mukaan. Näin auki kirjoitettuna nämä asiat tuntuvat oikeasti hirmuisen pieniltä ja lähes merkityksettömiltä, mutta tiedän, että pienillä helpotuksilla saan ainakin oman perheeni arkea sujuvammaksi ja stressittömämmäksi - ja se tieto riittää minulle.
8. En voisi kuvitella asuvani suurkaupungissa, josta löytyy vilinää ja vilskettä 24/7. Kuitenkin, voisin kuvitella asuvani vaikkapa jossain reunakaupungissa, josta olisi lyhyt etäisyys isompaan cityyn, mutta mahdollisuus myös omaan rauhaan, luonnon läheisyyteen sekä hiljaisuuteen olisivat olemassa. Luonto, meri ja hiljaisuus ovat sellaisia elementtejä, joita todellakin arvostan.
9. En ole matkustanut kovinkaan paljoa, vaikka tahtoisin. Paikkoja, joissa tahtoisin tosissani vielä jonakin päivänä vierailla, ovat muun muassa Australia, USA (ja Alaska!!), Kanada, Uusi-Seelanti, Norja, Islanti ja Brasilia.
10. En ole aina ollut hyvä koululainen, mutta tätä nykyä osaan jo oikeasti arvostaakin koulua ja koulutusta. Enkä tarkoita tätä pelkästään arvosanojen perusteella, vaan ihan muutenkin, en ole ehkä aina ollut luokan ahkerin tyyppi. :D Toki faktaa on sekin, että aika harvi menestyy kiitettävän tasoisesti kaikissa oppiaineissa. Omat kompastuskiveni ovat aina olleet matemaattiset aineet ja toisinaan myös maantiede. Kielet puolestaan ovat aina sujuneet hyvin, ja myös liikunta, kuvataide ja musiikki olivat peruskoulusta lähtien ihan suosikkiaineitani. Lukiossa kielivarantoni täydentyivät lyhyen ranskan opintojen ansiosta, ja voi kuulkaa kyllä harmitti, kun yo-kirjoituksissa rankan arvosanani jäi pisteen vajaaksi E:stä...! Noh, oppia ikä kaikki, ja aina voi halutessaan käydä korottamassa.
11. Olen oikea lukutoukka, ja kelpuutan luettavaksi monia erilaisia romaaneja sekä lehtiä. Äippä ei aina ennätä itsekään lukea omaa Kodin Kuvalehteään loppuun, ennen kuin olen jo saanut sen hyppysiini! Romaaneista parhaat ovat sellaisia, jotka käsittelevät ihmissuhteita, ja ovat sopivan chick lit, mutta sisältävät kuitenkin jonkin opetuksen.
12. Mulla on aurallinen migreeni, joka ilmoittaa olemassa olostaan aina säännöllisen epäsäännöllisesti. Avuksi migreenikohtaukseen käyvät parhaiten burana, pimeä huone ja uni, jos vain siitä saan kiinni sahalaita/piste-valoshow:lta, joka sykkii silmissäni olivat ne sitten auki tai kiinni.
13. Jos jotain juhlapyhää rakastan, niin joulua. Mikään ei vedä vertoja jouluaaton riisipuurolle, piparitaikinan vaivaamiselle, saunalle tai illan tunnelmalle. Tärkeintä tuossa pyhässä mulle kuitenkin on ne ihmiset, joiden kanssa sen jaan: oma- ja sukulaisperhe. Lisäksi joulun alla on tietysti aina joulutori, jossa on ihan pakko käydä - vähintääkin sen vuoksi, että se tietää aina reissua myös lempparikahvilaani, josta saa takuulla isoimmat ja parhaimmat korvapuustit ja tumma paahtoisen kahvin!
14. Ajaessani olen aika Vatanen, enkä siedä yhtään sellaista ajotyyliä, jossa tasaisella tiellä ajetaan 80km/h, mutta ylämäessä vauhti hiipuu seitsemäänkymppiin... for real?! Jos liikenne ei ole jouhevaa ja hissutella joutuu kauankin, niin on paras pistellä menemään ohitse! Mulla on taskussani myös mopoauto- ja traktorikortti, vaikka näistä kumpaakaan en kyllä koskaan ole omistanut. Mopokorttia sen sijaan en omista.
15. Tällä hetkellä mulla on hiuksissa ihan vain oma väri. Aurinko toki vaalentaa tukkaa aina jonkin verran, mutta blondi olisin joka tapauksessa. Mulla on ollut myös yläasteella ihan tumman ruskeat, miltei mustat hiukset, mutta niihin ei taida olla enää paluuta!
Oliko näistä jokin, tai ehkäpä kaikki, uutta tietoa? Onko täällä muita Vatasia, migreenin uhreja tai matkustamisesta haaveilijoita?
xx Lotta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti