Kuva, jossa kaikki on kohdillaan. Valaistus on täydellinen ja kuvan laatu terävä. Kenenkään kasvoilla ei ole turhia varjoja ja kuvan henkilöillä on luonnollisen näköiset asennot. Ihmisten asukokonaisuudet sopivat kuvan taustaan ja tunnelmaan kuin nappi silmään. Itse asiassa, kuvan naisen mekko liuhuu tuulen tuiverruksessa niin kevyesti, että vain tuota kuvaa katsomallakin voi tuntea oman olonsa yhtä vapautuneeksi ja kevyeksi. Kuvan henkilöt hymyilevät niin, että heidän pelkän Pepsodentin voimin valkoisena pysyvät, suorat hammasrivinsä pääsevät oikeuksiinsa. Heidän täydellisesti hoidetuilta, auringon hellimiltä kasvoiltaan, (joilla epäilet koskaan olleenkaan minkäänlaisia epäpuhtauksia) huokuu onnellisuutta - he nauttivat tuosta hetkestä, jolloin heidät ovat ikuistettu filmirullalle. Kuva kerää ensin kymmenittäin, sitten sadoittain ja lopulta tuhansittain tykkäyksiä ja ylistäviä kommentteja. Joillekin ihmisille tällaisten kuvien aikaan saaminen sekä näitä kuvia jakavien, suosittujen käyttäjätilien ylläpitäminen, on kuitenkin vain osa omaa työnkuvaansa.
Some on aika metka tyyppi ja se, jos joku, osaa viilata linssiin niin kokeneempia kuin kokemattomampiakin käyttäjiään. Instagramissa vilisevien kuvien laatu on nykyään todella hyvä hurjasti kehittyneen kuvauslaitteiston sekä erilaisten kuvanmuokkausohjelmien ansiosta. Koska olen itse tietyissä asioissa todella perfektionisti, arvostan kovasti kaikkien sisustukseen, maisemavalokuvaukseen ja meikkeihin perustuvia Instagramin käyttäjätilejä, sillä näiden käyttäjätilien kuvat ovat aina tarkoin harkittuja ja silmää hivelevän täydellisiä. Purkit ja purnukat järjestyksessä puti puhtaan valkoista taustaa vasten, auringonlaskun luoma väriskaala peilityynen meren yllä on uskomattoman harmoninen, ja fleekissä olevat kulmakarvat tekevät ainakin tämän tytön todella tyytyväiseksi!! Olenko siis päätynyt yhdeksi niistä onnettomista, linssiin viilatuista somen uhreista, joita ei pian enää kiinnosta mikään muu kuin täydellisten kuvien nappailu täydellisissä puitteissa ja täydellisten ihmisten ympäröimänä, vailla pienimpiäkään säröjä? Tätä on ehkä toisinaan syytä pysähtyä miettimään, itse kunkin.
Totta aina toinen puoli, sillä eivätpä nämä yllä mainitutkaan toki jokaisen henkilön kohdalla toteudu. Insta, Facebook, Twitter ja somen monen monituiset muut kanavat ovat todella värikkäitä sisällöiltään. Niissä voi yhtä lailla törmätä myös erittäin suoraan puheeseen´sekä nopeasti hetkessä otettuihin, realistisiin kuviin, jotka ovat vähän tärähtäneitä, joiden henkilöt katsovat kaikki eri suuntiin, ja joissa kontrastin tai kirkkauden säätämistä ei olla mietitty sitten sekuntiakaan. Ja tiedättekö mitä... Vaikka mäkin osaan olla todella järjestyksellinen ja arvostan esteettisesti silmää miellyttäviä kokonaisuuksia, niin nimenomaan nämä kuvat ja kirjoitukset tekevät mun mielestä somesta paljonpaljon rikkaamman paikan, kuin mitä se olisi pelkkine kiiltokuvineen. Tarpeeksi kauan täydellisiä kokonaisuuksia nähtyään sitä oikeasti kaipaa jonkin näköistä ravistelua - herättelyä siihen, että juuri se, mikä näyttää täydelliseltä, ei välttämättä olekaan täydellistä sanan moniulotteisissa merkityksissä. Täydellisyyden tavoittelu ylipäätään tuntuu turhalta, koska se on ikuista kissa-hiiri-leikkiä, jossa viime kädessä molemmat loputtoman jahtaamisen uuvuttamista osapuolista häviävät.
Myös urheilun kannalta somella voi olla suurikin rooli. Myönnettäkööt, että myös fitness, joka on kilpailutilanteessa nimenomaan ulkonäköön keskittyvä laji, on altis somen haasteille. Toisten fitnessurheilijoiden kanssa on asiasta juteltu ja toiset taas ovat kirjoittaneet siitä, että kisoihin valmistautuessa sitä helposti alkaa verrata omaa edistymistään muiden kisaajien edistymiseen heidän someen jakamiensa kehityskuvien kautta. Päässä pyörivät ajatukset siitä, onko itse edessä vai jäljessä aikataulusta, ja miten omat rahkeet tulevat riittämään. Entäpä kisojen jälkeinen aika, kun osa postailee kuvia, joissa näkyy tasaisen rauhallinen palautuminen kohti normaali kehontilaa hyvin maltillisesti nousevan kehonpainon siivittämänä, ja toiset taas nappaavat helposti kisojen jälkeen muutaman kilon, eikä viulun kireästä kisakunnosta voida enää puhua? Kenellä on siis vastuu siitä, millasta materiaalia someen jaetaan, ja ennen kaikkea, mitkä ovat someen jaetun materiaalin aikaan saamat jälkiseuraukset?
Somea on opeteltava käyttämään niin, ettei se aiheuta itselle huonoa oloa ja ylimääräistä pään vaivaa. Jos sinun kotisi ei ole kuin suoraan sisustuslehden sivuilta tai Pepsodent ei ole sinun kohdallasi riittävän tehokas pitämään kahvin kuluttamat hampaasi viti valkoisina, ei hätää. Ei tarvitsekaan. Tiedän, että osan mielestä kuulostaa suorastaan inhottavalta, ällöttävältä, että esimerkiksi se makuuhuone ei aina ole tiptop, mutta meitä onkin moneen junaan. Jonkun toisen arki on ehkä niin täynnä muuta tekemistä, kuten töissä käymistä, kauppareissuja, harrastuksissa viilettämistä, ystävien näkemistä tai ehkäpä omien lasten kanssa ajan viettämistä, ettei tämä ehdi klikkailla someen päivityksiä uusista, puhtaan raikkaista laatulakanoistaan. Tai ehkä jonkun toisen elämäntilanne on sen verran stressaava, tai tämän elämäntapaan vain yksinkertaisesti kuuluu muki mustaa kahvia säännöllisin väliajoin sauhuavan tupakan kera, jolloin hampaat todennäköisesti eivät pysy aivan lumivalkoisina. Vaikka kuinka hinkkaisi Pepsodentillä.
Fitnesslajeissa pyöriviä tai fitnessurheilijoita kiinteästi seuraavia taas haluaisin muistuttaa siitä, että vaikka joku toinen edistyisi somensa perusteella oletettavasti sinua nopeammin, voi totuus kuitenkin olla toinen, sillä asennon valinnalla, valotuksella ja kuvakulmalla on suuri merkitys. Stereotypisesti fitnessurheilijan insta-feedi täyttyy terveellisistä aterioista, hikisistä ja rajuista treenivideoklipeistä tai vaikkapa itsestään uusissa treenivaatteissa. Eikö fitnessharrastajan elämään siis oikeasti mahdu mitään muuta, kuin treeni, ruoka ja terveellisyys? Eivätkö he koskaan voi nauttia lasia viiniä, ravintolaillallista tai tehdä jotain ihan muuta, kuin treenata? Oli urheilijan laji mikä tahansa, yksi hänen sosiaalisen median kanavansa tehtävistä, on tukea hänen omaksumaansa elämäntapaa. Urheilijalle on paitsi hänen oman itsensä ja identiteettinsä, myös hänen julkikuvansa vuoksi, hyödyllisempää jakaa julkiseen mediaan kuvia, videoita ja kirjoituksia sellaisista asioista, joista tämä oikeasti nauttii, ja jotka edistävät tämän hyvinvointia.
Kukaan meistä ei kuitenkaan (toivottavasti) vuoda itsestään kaikkea someen. Kaikki ei kuulu kaikille, eikä kaikesta tarvitse ilmoittaa julkiseen mediaan, vaikka se olisikin toisille samalla myös työtä. Voi olla, ettei suuren suosion somessa niittäneellä urheilijallakaan ole aina hyvä päivä. Vaikka tuo terveellisyyden sanansaattajana toimiva fitnessurheilija söisikin roskaruokaa tai esimerkiksi nauttisi alkoholia, ei hän välttämättä jaa kuvatodistetta jokaisesta tällaisesta kokemuksestaan someensa, koska se ei välttämättä motivoisi, insipiroisi ja innostaisi hänen seuraajiaan onnelliseen, hyvinvoivaan elämäntapaan. Enkä tarkoita tällä nyt sitä, etteivätkö tällaiset ihmiset voisi sanoa tekevänsä jotain normista poikkeavaa ääneen, vaan sitä, että joskus sitä ei vaan halua tehdä. Joskus tuon hetken haluaa pitää vain itsellään, eikä sillä edes ole mitään tekemistä somen kanssa. Sekin on kuitenkin myös täysin fine: kaikilla tulee olla oikeus myös yksityisyyteen - omaan elämään - vaikka some onkin nykyaikana varsin vaikuttava ja tehokas markkinakanava. Olipa kyseessä sitten terveellinen elämäntapa nettivalmennuksineen tai mikä tahansa muu asia, joka tahdotaan nostaa pinnalle, ja jolle tahdotaan huomiota.
Jos some alkaa tuntumaan ahdistavalta ajatukselta, lykkää se sivuun. Niin mäkin teen aina silloin, kun tuntuu, etten jaksa keskittyä siihen. Toisinaan sitä vain kaipaa pelkästään aitoa elämää siinä hetkessä, kuin se on käsillä. Ei kiiltokuvia, ei realistia kuvia, ei suoraa tekstiä - vaan vastapainoksi oman luovuuden käyttämistä, hetkiä, joita ei edes ehtisi ikuistaa filmirullalle ja rehellisiä face-to-face juttuhetkiä.
Tämän postauksen kuvat otettiin eilen, ihan vain hetkessä, fiiliksen mukaan. Ne eivät ole täydellisiä, osa on ihan vinksallaan, ja laatukaan ei välttämättä ole terävin. Mulle nämä kuvat kuitenkin säilyvät muistoina hyvästä illasta rakkaiden ihmisten kanssa, ja sillä on mulle väliä kaikkein eniten.
xx Lotta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti