Yksi askel eteen, kaksi taakse

Tällä metodilla tuntuu kuluneen mun lukiovuoteni. Halusin tänään tulla kirjoittelemaan vähän siitä, miltä koulu tässä vaiheessa abivuotta tuntuu, ja mitä lukio-opiskelu on tuonut mukanaan. Omassa tapauksessani, lukion ensimmäinen vuosi meni todella nappiin ja joitakin extra kurssejakin tuli ahmittua. Toisen vuoden alussa taistelin kuitenkin koulun vastaista turnausväsymystä vastaan, heikolla menestyksellä. Mun syyslukukausi meni sanalla sanoen penkin alle ja tein jo silloin tietoisen valinnan, että lykkään valmistumistani puolella vuodella eteenpäin. 

Kuinka ollakaan, tulin kuitenkin kakkosvuoden keväällä siihen lopputulemaan, että en jää rämpimään lukioon yhtään sen pidemmäksi aikaa kuin on tarvis, ja lähdin kiristämään tahtia. Koko kevään lukkarini näyttivätkin aivan täyteen buukatuilta, ja yhdessä jaksossa kävin päiväkurssien lisäksi iltaisin lukiolla hygienipassin suorittamisen merkeissä. Tahti oli melko kovan tuntuinen itselleni, mutta halu valmistua samaan aikaan ystävieni kanssa oli vielä kovempi. Kevätlukukauden loputtua tein viisi lisäkurssia kesäkuussa, jolla varmistin hieman leppoisamman abisyksyn itselleni. 

Nyt ollaan siis melko hyvässä vaiheessa, ja kurssit ainakin tulevat täyttymään. Olen todella helpottunut siitä, että sain kouluni kondikseen, ja toisaalta myös ylpeä siitä, etten antanut periksi. Mun kotona on aina oltu todella johdonmukaisia ja olen saanut sellaisen kasvatuksen, että koulutusta pitää osata arvostaa, eikä oppiminen tule ilmaiseksi, sen eteen on nähtävä vaivaa. Eikä tämä ole pätenyt pelkästään kouluun liittyviin asioihin, vaan ylipäätään elämään. Jos aloitat jotain, tee se kunnolla loppuun asti. 

Mielessä on viimeaikoina pyörinyt kuitenkin useammin kuin pari kertaa kysymys siitä, mitä todella haluan tehdä lukion jälkeen. Mikä on mun kutsumukseni? Toistaiseksi en ole tainnut löytää vielä kovin suoraviivaista vastausta. Välivuosi houkuttelee ajatuksen tasolla, sillä en halua päätyä opiskelemaan alaa, joka ei tunnu lainkaan omalta - olettaen siis, että mihinkään edes kevään hauissa pääsisin. Tyhjän päälle jääminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto; haluan pysyä liikkeessä. Jos välivuosi tulee ajankohtaiseksi kevään kirjoitusten jälkeen, pyrin ehdottomasti pääsemään töihin. Välillä tämä lukion jälkeinen opiskeluelämä tuntuu oikeasti vaikealta päätökseltä, johon vastausta etsiessäni päädyn aina uudestaan ja uudestaan samaan umpikujaan. En vain tiedä. 

Aiheeseen pitkälti liittyen, täytyy kuitenkin myös myöntää, että toisinaan muhun iskee sellainen fiilis, että tässä nyky-yhteiskuntamme aikaansaavassa ja alati kiireisessä ilmapiirissä paine olla parempi vain kasvaa kasvamistaan. Pitäisi pystyä hoitamaan monta asiaa samaan aikaan, ja kaikki mielellään optimaalisin lopputuloksin. En tahtoisi tulevaisuuden minäni ajatusmaailman pyörivän vain suorittamisen ja asioiden mahdollisimman nopeasti pois alta saamisen keskuudessa. "Hoida kotiaskareet, koulutukset, työt, perhe, ystävät ja ihmissuhteet, muista maksaa laskut, käy kaupassa, ja aijoo, liikuntaakin pitäisi kai johonkin väliin ujuttaa...", ei kiitos. Tiedän toki, että näitäkin vaiheita tulee eteen, sillä tuleehan niitä jo nytkin. Mutta pointtini onkin se, etten tohtisi elämäni olevan tällaista päivästä toiseen, viikosta toiseen, ja vuodesta toiseen. Tietynlaisen balanssin (johon kuuluvat perusrutiinit) rinnalle tahdon saada aitoa spontaaniutta - juuri niitä hetkiä läheisten kanssa, kun voi vaan heittää aivot narikkaan ja antaa muun maailman olla. Tai, sitten olla vain hetki itsekseen ja hengähtää pari kertaa sisään ja ulos. 

Paremman minän tai paremman lopputuloksen jossain asiassa saavuttaminen, tuntuu joskus sekoittuvan ihmisillä suorittamiseen. Itseään saa ja pitää haastaa, eikä kehittyminen koskaan tapahdu sillä alueella, jolla tekeminen on helppoa. Epämukavuusalueelle astuminen vaatii kuitenkin enemmän rohkeutta, enemmän energiaa, joten älä tuhlaa sitä. Jatkuva itsensä äärirajoille asettaminen vie yhtä lailla pois päin hyvistä tuloksista, kuin ainainen sluibailukin. Näiden kahden ääripään yhdistäminen onkin aivan oman luokkansa tehtävä, eikä ole olemassa vain yhtä ainoaa oikeaa kultaista keskitietä.

Tee omasta tiestäsi juuri sinun näköisesi. ♥

xx Lotta

Syysloma - varsinainen viuhahdus

Heissan,

tänään on keskiviikko, eli koulun penkillä on taas kulutettu istumalihaksia jo pari päivää. Joko syysloma oikeasti meni?! Täytyy myöntää, että itse olisin todellakin ottanut mielelläni toisen extra lomaviikon tuohon viime viikon jatkeeksi... Meilläpäin maanantai oli taksvärkkipäivä eli kouluun ei tarvinnut ihan heti palata. Hyödynsinkin maanantain vapaan kuuramalla asuntomme lattiasta kattoon ja antamalla pyykkikoneen laulaa!

Otetaanpa kuitenkin vielä kuvakollaasin myötä pieni wrap up, mitä kaikkea syyslomaan mahtuikaan... 

1. Bongasin kaupasta myskikurpitsan ja ei huhhuh, tää tuli kyllä jäädäkseen mun repertuaariin! 2. Isotätini luona kahvilla kera "veera"-pullien! 3. Tädin luota löytyi myös ihanaa Villeroy-Bosch astiastoa, jota rakastan. 4. Bataatti + kana + herkkusienet = miksen tee tätä useammin?

1. Simppeliäkin simppelimpää välkkäpalaa. Kahvi aina mustana!! 2. Vasta pari ensimmäistä koulupäivää taputeltu loman jälkeen, ja mä olen jo aivan done... 3. Lenkkeilin useampana aamuna maaseudun rauhassa. Ra kas tan. 4. Niin sairaan hyvät kotihampparit - osu ja uppos!

Älkääkä ihmetelkö, vaikkei kollaaseista löydykään salikuvia - olen siellä kyllä ihan ahkerasti rampannut, mutta räpsyjen ottamisen salilla jätän mielummin jollekin sellaiselle, joka oikeasti myös näyttää vielä hyvältä treenin ohessa. Mä en kuulu siihen kategoriaan, joka olisi kuvauskelpoinen kunnon raskaan treenien lomassa, valitettavasti!

Myös kavereiden treffaaminen monien sellaisten ystävien kanssa, joita normaalisti näen harvemmin, oli ihan parasta koko lomassa. Ja tietysti se, ettei tarvinnut laittaa herätyskelloa soimaan kuin vain parina aamuna... Muutenkin musta tuntuu, että syysloman aikana ruuanlaiton ja ulkoilun arvostus nousivat ihan uusille kantimille omalla mittapuullani. Oikeastaan, ne saivat mut ajattelemaan tosi syvällisiäkin juttuja, sillä itse koen kokkailun ja raittiissa ulkoilmassa oleskelun terapeuttisena. Ihan kuin mun henkiset voimavarat olisivat kasvaneet huomattavasti loman aikana, vaikka fyysisesti tuntuikin, että kaikkea kivaa tekemistä riitti vuorokauden jokaiseksi tunniksi - ja lopulta vähän väsyttikin. Pääkoppa on kuitenkin nyt ladattu uusia tuulia varten, joista en voisi olla enempää innoissani! Mites teidän syyslomalle sujui?

Kun syysloma on nyt lusittu, on aika taas avata nöyrästi oppikirjat ja syventyä koulun käyntiin. Aiheeseen vahvasti liittyen mieleeni juolahti, että kevään kirjoituksetkin häämöttävät edessäpäin, ja sen jälkeen, (tai ehkäpä jo ennen kirjoitusten varsinaista loppumista?) olisi hyvä alkaa lukemaan seuraavan oppilaitoksen mahdollisiin pääsykokeisiin. Tämä on sellainen aihe, jonka tiedän pyörivän monien teidän lukijoidenkin ajatukissa. Haluaisitteko aiheesta ehkä ihan oman postauksen? Siitä, mitä olen itse ajatellut tekeväni lukion jälkeen ja mitä mahdollisuuksia näen tulevaisuudessa? Musta olisi ihan mahtavaa vaihtaa tästä teidän kanssanne muutama sana, sillä aihe on todella kattava eikä todellakaan kaikille mikään itsestäänselvyys! Olisi niin hienoa saada myös vinkkejä teiltä, miten aiotte itse toimia, minne toivoisitte pääsevänne tai miltä tulevaisuus ylipäätään tuntuu ajatuksen tasolla. 

Hyvää kouluarjen alkua kaikille - jaksakaa tsempata! ♥

xx Lotta

Aamupalan kruunaaja

Tsau kaikki!

Ette arvaakaan mihin olen tällä syyslomaviikolla saanut itse koukutettua...

Kyllä. Leipomiseen ja erityisesti leipään. Vastaleivotun, kotitekoisen leivän tuoksun leijailua omassa keittiössä ei voita mikään! Äitini bongasi jo jokin aika sitten eräästä lehdestä pataleivän ohjeen ja innostui asiasta niin kovin, että osti meille ihan pataleipiä pullottavan reseptikirjan kotiin. Aikani hänen puuhastelujaan vierestä seurattuani keksin, että miksen minäkin kokeilisi? Kun teen leivän itse, minä sekä tiedän, mitä leipä sisältää, että voin jakaa tekemisen iloa lopputuloksen muodossa muillekin pöydän ääressä oleville. Alkuviikosta pyöräytinkin elämäni ensimmäisen leipäsen, ja vaikka se ei ollut koostumukseltaan aivan niin kuohkea kuin olin toivonut, oli sen maku ihan sairaan hyvä. 

Ensimmäisen leivän tein speltti,- ja ruisjauhoista, sekä kaurahiutaleista,- ja leseistä, ja lisäsinpä taikinaan myös hieman hasselpähkinärouhetta kokeilun vuoksi. Itse pataleivän valmistus on vaivatonta, sillä taikinan saatua valmiiksi (johon kuluu maksimissaan 10 minuuttia), se saa jäädä kohoamaan 12-16 tunniksi. Tämän vuoksi taikina kannattaa alustaa illalla, jotta se on aamulla jatkettavissa eikä sinun näin ei tarvitse odotella koko päivää leivän valmistumista! Huomioithan, että taikina jää melko löydäksi - älä siis yritä tekemällä tehdä siitä pullataikinamaisen tiivistä, vaan anna taikinan vain jäädä kohoamaan. Kulho peitetään kohotuksen ajaksi tiiviisti kelmulla, tai kuten itse tein, sopivan kokoisella lautasella. Ainesten yhteen sekoittamisessa käytin puuhaarukkaa ja se osoittautuikin näppäräksi välineeksi.

Kun taikina on selviytynyt pitkästä kohotusajastaan, se siirretään taikinakulhosta leivinpaperin päälle alustalle/pöydälle, jossa se saa kohota vielä 1,5 tuntia. Kun kohotukset ovat ohitse, on aika saattaa leipä kypsäksi asti. Leipä tehdään kannelliseen valurautapataan, joka laitetaan tyhjänä uuniin ja uunin lämpötila asetetaan kipuamaan kohti 250 astetta. Sillä välin, kun taikina on saanut kohottua leivinpaperin päällä sen puolisen tuntia, ala kääntelemään taikinaa reunoilta aina sisäänpäin, joka kerralla hieman jauhoja lisäten, jotta taikinasta tulee kimmoisampi (ei kuitenkaan "kovaa"). Älä vaivaa taikinaa missään vaiheessa, vaan ainoastaan kääntele se tässä viimeisessäkin vaiheessa varovaisesti!

Uunin valojen sammuttua voit ottaa tulikuuman padan uunista (pata suorastaan höyryää tässä vaiheessa, joten ole varovainen!), ja iskeä taikinan leivinpaperilta pataan. Sitten vain reippaasti kansi päälle, uuniin 30 minuutiksi, kansi pois ja vielä 15 minuuttia uunissa ilman kantta - ja sitten leipä onkin valmis! 

Pataleipä on siitä todella helppo ja näppärä valmistaa, että itse työvaiheisiin ei uppoa kuin kymmenisen minuuttia kerrallaan. Toki pataleivän valmistus kannattaa ajoittaa esimerkiksi viikonloppuun, jolloin suurimalla osalla meistä on vapaata, koska työvaiheet ovat niin paloissa. Kannattaa siis huomioida, ettet jätä sunnuntaina alustetun leivän valmistusta aikaiseen maanantaiaamun, itselläni tästä luultavasti seuraisi ainoastaan ties kuinka mones tunnilta myöhästyminen sekä jaloissa kiireen ja ahdistuksen ansiosta vinhaan tahtiin valssaavat sukat... 

Pataleipää voit maustaa käytännössä ihan millä vaan ja siihen voi käyttää mitä tahansa jauhoja. Jos tahdot käyttää leivässä ruisjauhoja, huomaa, että niiden sitkoisuus ei ole paras mahdollinen ja ne tarvitsevat muitakin jauhoja kaverikseen. Kaikkien hiutaleiden, speltti,- kaura,- ohra,- vehnä,- riisi,- tattari,- ja hirssijauhojen käyttö on täysin sovellettavissa, ja voithan lisätä taikinaan makua tuomaan myös esimerkiksi porkkanaa tai bataattia raasteena! Toisaalta jos haluat suunnata leivän käyttötarkoituksen johonkin hieman enemmän luksus-ajankohtaan, kuten viikonloppubrunssille, lisää vaaleaan leipätaikinaan suklaahippuja, kuivattuja hedelmiä, rusinoita, pähkinöitä tai siemeniä, paistonkestävää hilloa tai marmeladia tiikerimäisinä juovina... You name it. Pataleivän rajat kulkevat vain ja ainoastaan oman mielikuvituksesi puitteissa. 

Tässä ensimmäisen oman leipäni resepti vielä kokonaisuudessaan:

Speltti-kaura-ruispataleipä

4 dl käden lämpöistä vettä

1/2 tl kuivahiivaa

1,5 tl suolaa

2 dl kaurahiutaleita 
0,5 dl kauraleseitä

1 dl ruisjauhoja

n. 5 dl spelttijauhoja

1 rkl hasselpähkinärouhetta (suosittelen ripottelemaan leivän pintaan, tai jos haluat pähkinäistä makua taikinaan, voit huoletta lisätä ainakin 0,5-1 dl pähkinää rouheena tai kokonaisena)

+ valitsemiasi jauhoja loppuvaiheen kääntelyyn

Ihanan kirpeitä syyspäiviä teille kaikille. ♥ Nauttikaahan auringon valosta vielä niin pitkään kun se vielä on mahdollista!

xx Lotta

Treenipostausta kehiin!

Heippa!

Edellisen postaukseni jälkeen sain monia viestejä siitä, että siellä ruudun toisella puolen ne treeniasiat tosiaan herättävät kiinnostusta. Kiitos siis teille kaikille, jotka olette ottaneet yhteyttä minuun tavalla tai toisella. Teidän ansiostanne osaan jakaa paitsi itseäni koskettavia, myös teitä kiinnostavia asioita. ♥

Nyt kuitenkin asiaan! Olin pitkästä aikaa treenamassa rannikkoseudun ystävieni kanssa, ja meno oli vähintäänkin reipasta. Oli ihan huippua treffata tyttöjä, sillä meitä kolmea todellakin yhdistää rakkaus treeniin (ja ehkä myös toisinaan pitkät piuhat...). Tytöt antoivat kyytiä jaloille ja minä puhisin selkä-hauis treenin kanssa. Nyt te kaikki, jotka metsästätte parempaa ryhtiä ja voimakkaampaa selkää, olkaahan tarkkoina! 

Treeni kuin treeni, kaikki lähtee lämmittelystä. Huolehdithan ennen varsinaisiin liikkeisiin siirtymistä, että kroppasi tuntuu lämpimältä ja lihakset vetreiltä. Kylmillä ja hieman vielä horroksessa olevilla lihaksilla suoritetut työsarjat aiheuttavat suuren riskin lihasten revähtämiselle tai jopa repeämiselle. Suosittelen myös tekemään ennen varsinaisia työsarjoja pari noususarjaa hyvin kevyellä vastuksella niin, että löydät liikkeen ja lihaksen, jota tahdot treenata. Liikettä tehdessäsi mieti missä lihas sijaitsee, miltä se treenatessa tuntuu ja vie liike aina alusta loppuun. 

1. Veto edestä yhdellä kädellä 

Etsi kuntosaliltasi alatalja tai hammer- soutulaite. Jos teet liikkeen alataljassa, aseta ei-vetävän käden puoleinen jalka taustalevyä vasten, tartu kahvaan ja suorista selkäsi - voit kuvitella olevasi kuin räsynukke, jota riiputetaan katosta, jolloin selkä suoristuu. Liikerata on tarkoitus saada mahdollisimman pitkäksi, lavan venyä, ja vetäessä supistua kunnolla. Huomaa, että et anna käden tehdä vetoa, vaan veto lähtee lavasta! Tämä edellyttää sitä, että pystyt päästämään olkapäästä asti käden rennosti eteen, ja vedät kahvan tiukasti kylkesi viereen. Esim. 8-12 toistoa x 3 sarjaa.

2. Kulmasoutu tangolla

Tässä liikkeessä koko selkä pääsee töihin alaselkää myöden. Ota tanko myötä- tai ristiotteella käsiisi, kädet hieman hartioitasi leveämmällä etäisyydellä toisistaan. Nosta tanko ensin suoralla selällä maasta ja laskeudu vasta sitten varsinaiseen asentoon. Jalkoja koukistetaan noin 45 astetta ja selkä viedään suorana hieman eteenpäin. Lähde tuomaan tankoa kohti ylävatsaa, ja mieti jälleen, millä lihaksella haluat liikkeen tehdä - selällä, ei käsillä! Esim. 8-12 toistoa x 3 sarjaa.

3. Ylätaljaveto kohti rintaa

Tämä liike on monille jo aivan tuttu juttu, mutta suoritustekniikoita tässä voi nähdä monia hyvin erilaisia. Tärkeintä on saada lavat ihan auki, eli selkä auki kuin perhosen siivet! Veto lähtee siitä, että lasket hartiasi alas. Voit ensin hakea tuntumaa nimenomaan leveään selkälihakseen tekemällä muutamia supistuksia ihan vain hartioita kohti kattoa nostamalla ja sitten laskemalla hartiat alas. Kun löydät tuntuman, lähde vetämään taljaa kohti rintaa ja keskity jälleen, ettei liike mene käsille! Esim. 12-15 toistoa x 3 sarjaa.

4. Pulldown mutkakahvalla

Tätä liikettä on hankala selittää ilman kuvaa. Ideana kuitenkin on taas hakea hyvä venytys leveisiin selkälihaksiin, kainalojen alle. Kahva tuodaan yläasennossa suunnilleen silmin korkeudelle ja painetaan sitten lähes suorin käsin alas kohti alavatsaa - ihan huippu liike, mutta painoilla ei voi egoilla! Esim. 12-15 toistoa x 3 sarjaa.

5. Hauiskääntö mutkatangolla

Jaiks, vielä on hauikset jäljellä! Ruutia pitäisi vielä löytyä, sillä jos ei löydy, selälle osoitetut liikkeet ovat menneet pitkälti käsivoimiin nojaten. Hauiskääntö on todella raskas liike, kun huomioi työtä tekevien lihasten koon, joten valitse painot niin, että viimeiset kolme tuntuu raskaalta, muttet heijaa muulla kropalla voimaa liikkeeseen. Ala-asennossa laske kädet melkein suoraksi, äläkä tuo niitä yläasennossa lukkoon asti. Kun liikerata ylittää noin 45 asteen kulman yläasennossa ja kyynärpäät lukkiutuvat, ovat hauis lihakset jo rentoutuneet, joka ei ole tarkoitus. Pidä liike tasaisena! Esim. 8-10 toistoa x 3 sarjaa.

6. Hammer- hauiskääntö

Nappaa sellaiset käsipainot hanskoihisi, joilla tiedät jaksavasi tehdä loppurutistukset kunnolla ja huolellisesti. Voit tehdä liikkeen seisten tai istuen: laske kädet alas lähestulkoon suoriksi, ja tuo käsipainot pystyasennossa 90 asteen kulmaan kylkesi viereen. Kaikki peliin! Esim. 8-12 toistoa x 3 sarjaa. 

Kiitos Active Sport Club Ekenäs mainioista puitteista! 

Ei muuta kun hyviä treenejä kaikkille! ;)

xx Lotta

Viikon tohinat

Moikka kaikille,

kellon viisarit näyttävät 10:13, kun istahdan koneen ääreen. Aamuni alkoi sanalla sanoen kankeasti, kun kroppa tuntui olevan melkoisessa kokovartalokipsissä kuluneen viikon jäljiltä. Yön aikaisissa unissani olin myös ilmeisesti kuvitellut olevani Rocky Balboa, sillä löysin lämpöisen untuvapeittoni ja tyynyni lattialta, eikä levänneestä olotilasta ollut tietoakaan. Ylös kömmittyäni kampesin ikkunan ääreen, ja totesin meren ylle levittäytyvän pimeyden perusteella aamun olevan vielä niin aluillaan, että parempi yrittää vain nukahtaa uudestaan. Hetken loikoilun jälkeen totesin kuitenkin olevani yöllisen nyrkkeilymatsini jäljiltä vielä sen verran virkeä, että työnsin petivaatteet syrjään, pesin hampaat ja kasvot, ja hipsin hiljaa alakertaan keittämään aamupuuroa. Kattilan poristessa napsautin kahvit tippumaan ja hoidin astianpesukoneen, ja hiljalleen muu porukkakin alkoi heräilemään ja tallusti unisena keittiöön katsomaan, kuka kehtaa jo kilistellä astioita seitsemän jälkeen lauantaiaamuna... 

Aamupalan syötyäni sujautin lenkkarit jalkaan ja päätin lähteä ulos haukkaamaan happea. Lenkin aikana kropan kireys tuntui lähtevän purkautumaan, mutta toisaalta se myös muistutti, mitä kaikkea toiminnan täyteiseen viikkoon onkaan kuulunut. Meillä oli parin ystäväni kanssa mielettömän kiva sunnuntai Nordic Fitness Expoilla, ja kaikki se matkustaminen ja istuminen oli todellakin kokemisen arvoista. Mukaan lähti palkkaria, lähes täyteen kisakuvia tallennettu kamerarulla ja valtava jano psytyä parempaan omassa tekemisessään. Oliko kukaan teistä NFE 2016 messuilla?

Sitten tuli se tuli, maanatai. Mulla meni kaikki päin mäntyä välittömästi viikon ensimmäisenä työpäivänä, sillä olin taas myöhässä tunnilta, iltapäivän jalkatreeni häämötti mielessä koskaan loppumattomana työmaana (A, anteeksi treenin alussa suorittamastani viiden minuutin yhtämittaisesta, puhinalla säestetystä palopuheesta maanantaiden olemassaolon vääryydestä!), ja illalla odottaisi jälleen kouluaskareiden pariin palaaminen. Kaikkensa antaneena yläkerran salin puolelta portaita alas pukkareille päin lompsiessani asiakaspalvelussa työskentelevä ystäväni vielä tokaisi minulle, että "Lotta hei, sulla on paita väärinpäin!". Maanantaina kaikki oli nurinkurin, naamataulua myöden. 

Tiistai olikin sitten ihan eri kaliiperia maanantaihin verrattuna! Kävin aamulla koulussa, menin tekemään mielettömän selkä-hauis-treenin, jonka aikana törmäsin ihan huipputyyppeihin salilla sattumalta! Juttu luisti ja läppä lensi siihen tahtiin, että jouduin jossain vaiheessa muistutella itselleni ääneen, mikä liike seuraavaksi tulee, ja tästä saatiin tietysti jälleen uutta läpän aihetta... Treenata voi vakavissaan, mutta aina ei kannata tehdä sitä vakavasti. ;)

Ansaittu lepopäivä salilta osui keskiviikolle, joten iltapäivä kului koulun jälkeen kahvilla omien tyttöjeni kanssa, kiitos A & D. Illalla tein myös koulutehtäviä eteenpäin, joiden jälkeen pieni happihyppely olikin jo paikallaan ajatusten tuulettamiseksi. 

Torstai oli itselleni viikon viimeinen koulupäivä, jonka jälkeen suuntasin jälleen treenihin. Iltapäivä kului pitkästä aikaa todella hyvän ystäväni kanssa, joka tosiaan auttoi minua blogin alkuun saamisessa. Tiedättekö ne tyypit, jotka ovat aina niin lämpimiä ja kilttejä, että heidän seurassaan et voi olla tuntematta oloasi mukavaksi? Tämä tyyppi sattui olemaan yksi heistä, ja sain taas moniin erilaisiin asioihin ajatuksen aihetta ja uusia näkökulmia. Torstai-iltana tulin myös taas kerran siihen lopputulokseen, että omilla suunnistustaidoillani ei parane lähteä saattamaan kaveria kotiin päin varsinkaan pimeän aikaan, kun reitit eivät ole itselle täysin tutut. Taas itselleni hieman naurahdettuani kipaisin lähikauppamme kautta kotiin ja seuraavan päivän vapaasta tyytyväisenä nukkumaan. 

Perjantai menikin nopeasti, kun aamupäivän treenien jälkeen suuntasimme äitini kanssa kauppaan ja sieltä hurautimme landelle - ja minä olin puikoissa!! Huomatkaa, että kahden viikon ajoharjoittelutauon jälkeen auton simahdettua ajon aikana vain kerran, olin aika iloinen ajo-opettajan roolia vetävän äitini kommentista kotopuolessa, joka kuului:"Musta alkaa tuntua jo melkein turvalliselta sun kyydissä!". Illan kruunasi ulkoilun ja leffan ohessa venyttelyn jälkeinen sauna.

Viikkoon on siis mahtunut yhtä ja toista! Uudet treenikuviot alkavat pikkuhiljaa loksahtamaan kohdalleen, ja ne todellakin ovat kolahtaneet juuri sinne minne pitikin. Kiinnostaisiko teitä tietää treenikuvioistani tarkemmin, tai haluaisitteko mun kokoavan blogiin esimerkin vaikka jalka,- tai yläkropan treeneistäni? Heitelkäähän ehdotuksia ilmaan, jotta osaan myös kirjoittajana antaa teille sellaista antia, mistä olette kiinnostuneet! :)

Ihanaa viikonloppua ja mahdollisesti alkanutta syyslomaa!

xx Lotta

Blogin aloitus

Heippa! 

Huh, nyt olen vihdoin kerännyt rohkeuteni ja luonut omat blogisivuni. Asia on ollut mielessäni jo pitkään, ei pelkästään viikkoja tai kuukausia, vaan nyt puhutaan oikeasti jo vuosista. Monet ystäväni tietävätkin, että olen varovaisesti joskus maininnut halustani perustaa oma blogi, mutta usein asian edistäminen on jäänyt puolitiehen, sillä rohkeutta ja itsevarmuutta ei ole ollut riittävästi. Harjoittelemalla oppii, ja senpä vuoksi olenkin nyt tässä - kirjoittamassa ihka ensimmäistä blogitekstiäni. 

Kuka siis olen, mistä tulen, ja mistä aion kirjoittaa? 

Olen Lotta, loppuvuodesta täysi-ikäiseksi kääntyvä lukiolainen Varsinais-Suomesta. Taustaltani olen erilaisten urheilulajien läpikahlaaja, pianon soittamisen ja laulamisen soutaa-huopaa-menetelmällä edistyvä harrastelija ja intohimoinen ruuanlaittaja. Kiintymys urheiluun virtaa minulla veressä, ja olenkin vilistänyt milloin nappulakengissä naamaa myöden ruohossa ja mullassa, ja milloin nuohonnut tanssisalien lattioilla jumppatossuissa joukkuevoimistelun parissa. Lukion ensimmäiseen vuoteen asti elämässäni suurta roolia kuitenkin näytteli ratsastus ja omistinpa ihan oman hevosenkin vielä tuolloin. Tulen tekemään lajitaustoistani paremman postauksen tulevaisuudessa, sillä kyseisen vyyhdin avaaminen edellyttää runsaasti vapaa-aikaa, istumalihaksien kestävyyttä sekä sanamäärän jatkuvasti kasvavaa lukumäärää. Lukijoita tässä tilanteessa säästääkseni tavatkaamme siis tämän aiheen parissa hieman myöhemmin!

Nykyään urheilulajin virkaa itselleni toimittaa fitness-harrastus ammattitaitoisen valmentajan ohjaamana. Minut tapaa useimmiten kuntosalilla ja kattiloiden ääressä, mutta on hyvä muistaa, että vaikka töitä tehdään vakavissaan, ei niitä silti ole välttämättä järkevintä tehdä vakavasti... Ylimääräinen pilkunviilaaminen ei mahdu omaan mentaliteettiini ja suhteeseeni toteuttaa lajia, sillä elämään on mahduttava muutakin kuin fitness, omat treenit, omat ruuat, omat lenkit, omat kehonhuollot, ja ainainen minäminä-ajattelu. Ystäväni tietävät hyvin, miksi minulla kulkee koulussa eväät mukana ja miksi treenaaminen on minulle tärkeää, mutta he tietävät myös, kuinka paljon heistä välitän ja kuinka paljon heidän sanansa minulle merkitsevät. Ilman perheen sekä ystävieni ymmärrystä ja tukea tätä lajia olisikin suhteellisen yksinäistä harrastaa.

Noniin, koskapa nyt olen tehnyt melko ympäripyöreän selonteon urheiluun liittyvistä puuhasteluistani, voisin vielä kertoa lyhyesti, miltä arkeni nykyisellään näyttää. Muutin siis pois vanhempieni luota ja siirryin asumaan vuotta vanhemman isoveljeni kanssa pieneen kerrostaloasuntoon aloitettuani lukion 15-vuotiaana. Toki nyt kolmantena lukiovuotena kuviomme ei ole enää ihan vastaavanlainen, sillä veljeni arkea rytmittää niin työt kuin sen ympärille jäävä vapaa-aika omien ystäviensä ja tyttöystävänsä kanssa, emmekä enää asu kovinkaan tiiviisti saman katon alla. Moni ystävistäni ihmetteli aluksi, miten voin elää veljen kanssa... Enkä lainkaan ihmettele heidän kummastustaan! Olen kuitenkin todella läheinen omien veljieni kanssa (11-vuotias pikkuveljeni asuu tietysti yhä vanhempieni kanssa), eikä silloin veljen kanssa yhdessä asuminen tuntunut hassummalta ajatukselta. Olemme asuneet oikeasti todella sopuisasti, ja pian hän lähteekin inttiin, jolloin jään luonnollisesti yksinäni asustelemaan. Viikonloppuisin vaihdan usein vapaalle ja lähden vanhempieni luokse maalle. 

Ehkäpä olen nyt kertoillut teille riittävästi itsestäni ja intresseistäni, ja olette saaneet jonkinlaisen yleiskatsauksen tulevaan... Blogistani tulet siis löytämään pääasiassa urheiluun ja kokkailuun liittyviä ajatuksia, kokemuksia, reseptejä sekä neuvoja ja niksejä, mutta koska koen vuorovaikutuksen tärkeänä osana bloggaamista, olisi ihan superia jos sinä haluaisit jakaa omia kokemuksiasi kommenttikenttään myös! En todellakaan ole kovin taitava jauhopeukalo, ainakaan vielä, mutta otan mielelläni kaikki ehdotukset ja vinkit vastaan. 

Tervetuloa hyppäämään mukaan arkeeni!

xx Lotta

PS. Kiitos O kaikesta, korvaamattomasta avustasi blogisivujen pystyyn laittamisessa!