Moikka kaikille,
kellon viisarit näyttävät 10:13, kun istahdan koneen ääreen. Aamuni alkoi sanalla sanoen kankeasti, kun kroppa tuntui olevan melkoisessa kokovartalokipsissä kuluneen viikon jäljiltä. Yön aikaisissa unissani olin myös ilmeisesti kuvitellut olevani Rocky Balboa, sillä löysin lämpöisen untuvapeittoni ja tyynyni lattialta, eikä levänneestä olotilasta ollut tietoakaan. Ylös kömmittyäni kampesin ikkunan ääreen, ja totesin meren ylle levittäytyvän pimeyden perusteella aamun olevan vielä niin aluillaan, että parempi yrittää vain nukahtaa uudestaan. Hetken loikoilun jälkeen totesin kuitenkin olevani yöllisen nyrkkeilymatsini jäljiltä vielä sen verran virkeä, että työnsin petivaatteet syrjään, pesin hampaat ja kasvot, ja hipsin hiljaa alakertaan keittämään aamupuuroa. Kattilan poristessa napsautin kahvit tippumaan ja hoidin astianpesukoneen, ja hiljalleen muu porukkakin alkoi heräilemään ja tallusti unisena keittiöön katsomaan, kuka kehtaa jo kilistellä astioita seitsemän jälkeen lauantaiaamuna...
Aamupalan syötyäni sujautin lenkkarit jalkaan ja päätin lähteä ulos haukkaamaan happea. Lenkin aikana kropan kireys tuntui lähtevän purkautumaan, mutta toisaalta se myös muistutti, mitä kaikkea toiminnan täyteiseen viikkoon onkaan kuulunut. Meillä oli parin ystäväni kanssa mielettömän kiva sunnuntai Nordic Fitness Expoilla, ja kaikki se matkustaminen ja istuminen oli todellakin kokemisen arvoista. Mukaan lähti palkkaria, lähes täyteen kisakuvia tallennettu kamerarulla ja valtava jano psytyä parempaan omassa tekemisessään. Oliko kukaan teistä NFE 2016 messuilla?
Sitten tuli se tuli, maanatai. Mulla meni kaikki päin mäntyä välittömästi viikon ensimmäisenä työpäivänä, sillä olin taas myöhässä tunnilta, iltapäivän jalkatreeni häämötti mielessä koskaan loppumattomana työmaana (A, anteeksi treenin alussa suorittamastani viiden minuutin yhtämittaisesta, puhinalla säestetystä palopuheesta maanantaiden olemassaolon vääryydestä!), ja illalla odottaisi jälleen kouluaskareiden pariin palaaminen. Kaikkensa antaneena yläkerran salin puolelta portaita alas pukkareille päin lompsiessani asiakaspalvelussa työskentelevä ystäväni vielä tokaisi minulle, että "Lotta hei, sulla on paita väärinpäin!". Maanantaina kaikki oli nurinkurin, naamataulua myöden.
Tiistai olikin sitten ihan eri kaliiperia maanantaihin verrattuna! Kävin aamulla koulussa, menin tekemään mielettömän selkä-hauis-treenin, jonka aikana törmäsin ihan huipputyyppeihin salilla sattumalta! Juttu luisti ja läppä lensi siihen tahtiin, että jouduin jossain vaiheessa muistutella itselleni ääneen, mikä liike seuraavaksi tulee, ja tästä saatiin tietysti jälleen uutta läpän aihetta... Treenata voi vakavissaan, mutta aina ei kannata tehdä sitä vakavasti. ;)
Ansaittu lepopäivä salilta osui keskiviikolle, joten iltapäivä kului koulun jälkeen kahvilla omien tyttöjeni kanssa, kiitos A & D. Illalla tein myös koulutehtäviä eteenpäin, joiden jälkeen pieni happihyppely olikin jo paikallaan ajatusten tuulettamiseksi.
Torstai oli itselleni viikon viimeinen koulupäivä, jonka jälkeen suuntasin jälleen treenihin. Iltapäivä kului pitkästä aikaa todella hyvän ystäväni kanssa, joka tosiaan auttoi minua blogin alkuun saamisessa. Tiedättekö ne tyypit, jotka ovat aina niin lämpimiä ja kilttejä, että heidän seurassaan et voi olla tuntematta oloasi mukavaksi? Tämä tyyppi sattui olemaan yksi heistä, ja sain taas moniin erilaisiin asioihin ajatuksen aihetta ja uusia näkökulmia. Torstai-iltana tulin myös taas kerran siihen lopputulokseen, että omilla suunnistustaidoillani ei parane lähteä saattamaan kaveria kotiin päin varsinkaan pimeän aikaan, kun reitit eivät ole itselle täysin tutut. Taas itselleni hieman naurahdettuani kipaisin lähikauppamme kautta kotiin ja seuraavan päivän vapaasta tyytyväisenä nukkumaan.
Perjantai menikin nopeasti, kun aamupäivän treenien jälkeen suuntasimme äitini kanssa kauppaan ja sieltä hurautimme landelle - ja minä olin puikoissa!! Huomatkaa, että kahden viikon ajoharjoittelutauon jälkeen auton simahdettua ajon aikana vain kerran, olin aika iloinen ajo-opettajan roolia vetävän äitini kommentista kotopuolessa, joka kuului:"Musta alkaa tuntua jo melkein turvalliselta sun kyydissä!". Illan kruunasi ulkoilun ja leffan ohessa venyttelyn jälkeinen sauna.
Viikkoon on siis mahtunut yhtä ja toista! Uudet treenikuviot alkavat pikkuhiljaa loksahtamaan kohdalleen, ja ne todellakin ovat kolahtaneet juuri sinne minne pitikin. Kiinnostaisiko teitä tietää treenikuvioistani tarkemmin, tai haluaisitteko mun kokoavan blogiin esimerkin vaikka jalka,- tai yläkropan treeneistäni? Heitelkäähän ehdotuksia ilmaan, jotta osaan myös kirjoittajana antaa teille sellaista antia, mistä olette kiinnostuneet! :)
Ihanaa viikonloppua ja mahdollisesti alkanutta syyslomaa!
xx Lotta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti