@HELSINKI & SANDRO

Vietin viikon vaihteen ihanan serkkutyttöni Emilian luona Helsingissä. Vaikka yhteistä aikaa taisi olla käytettävissä alle vuorokausi, ehdimme silti tekemään, näkemään ja kokemaan vaikka mitä. Kuten olen parissa edellisessä postauksessani jo sanonutkin, on omat silmäni suorastaan rävähtäneet auki sille todellisuudelle, että aika tosiaankin on suhteellista. Sitä on hyvä opetella käyttämään sen arvoisesti! 

Saavuin Helsinkiin sunnuntaina vasta puoli viiden maissa, mutta jo sunnuntaina ehdittiin puuhaamaan yhdessä. Musta oli niin hellyttävää, että E tuli mua vastaan jo juna-asemalle, koska tätä alun perin Joensuulaista tyttöä nään aivan liian harvoin! Koska E:n asunto sijaitsee aivan keskustan tuntumassa, kipaisimme vain viemässä sinne minun kassini ja nyssäkkäni, ja sitten pujahdimme Helsingin viileään, pimenevään iltaan. Kävimme hakemassa lähikaupan salaattibaarista iltasapuskaa, koska kummankaan energia ei riittänyt enää varsinaiseen kokkailemiseen. Iltamme päätti perinteiset höpöttelyt koomisen rakkaushömpän pyöriessä samalla Netflixistä, jonka kesken lopulta kyllä nukahdimme... 

Maanantai-aamupäivällä lähdimme E:n kanssa metsästämään mulle lämpimämpää vaatetta. Voi minkä black outin olinkaan sunnuntaina kiireessä pakatessani saanutkaan, sillä en todellakaan ollut hiffannut ottaa oikeasti neulepuseroa ja muuta lämmintä vaatetta matkaani! Zarasta nappasin mukaani superpehmoisen neuleen sekä omaan makuuni sopivat paperipussityyliset housut. E löysi Vagabondilta kovasti etsimänsä nilkkurit, jotka olivat nappilöytö! 

Kun vaateongelmat oli suurimmaksi osaksi ratkaistu, alkoi jo vatsakin kurnimaan siihen malliin, että tuo jatkuva vaatteiden sovitteleminen ja kaupasta toiseen ramppaaminen oli kuluttanut melkoisesti energiaa. Meille tärkeää E:n kanssa ruokapaikkaa punnitessamme oli, että lounas olisi oikeasti lämmintä ruokaa sekä molempien elämäntapoihin sopiva. E elää vegaanista elämää niin ruoka- kuin muissakin peruselämän kysymyksissä, joten murkinan oli täytettävä kriteerimme myös niiltä osin. Nirsoja akkoja liikenteessä, haha! 

Mulla oli itselläni herännyt kiinnostus Sandro nimistä ruokapaikkaa kohtaan monien kuulopuheiden perusteella, ja myös E oli kuullut puhuttavan kyseisestä ravintolasta. Yhdessä tuumin päätimme siis pistää nokkamme Kampin yläkerrassa sijaitsevan Sandron ovista sisään, ja ovista ulos lähtiessämme olisimme yhtä hyvin voineet pyöriä ulos! Olimme Sandrossa juuri sopivasti hieman kello 12 jälkeen, jolloin luultavasti pahin lounasruuhka alkaa jo olla ohitse. Sandron buffetlounas oli tarjonnaltaan kirjaimellisesti monipuolinen ja kirjava. Vaihtoehtoja oli monia erilaisia, ja myös lihaa syövät oltiin huomioitu! Pöytä oli kuorrutettu värikkäillä salaateilla, papumixeillä ja vihanneksilla, ja sekasyöjille tarjoiltiin vegaanisten vaihtoehtojen lisäksi muun muassa hyvin maustettua lammasta ja kalaa. Sandron lounasvalikoimaan sisältyi myös keitto, leipää sekä kahvi. Mitäkö koko homma maksoi? Huikeat 12,90 euroa, ja syödä sai niin paljon kuin napa vetää! 

En ollut tyytyväinen lounaspaikkavalintaamme ainoastaan sen ruokatarjonnan vuoksi, vaan myös sen sijainnin sekä sisustuksen pohjalta. Koska Kampin Sandro sijaitsee ylimmissä kerroksissa, avautuu ravintolan suurista ikkunoista kivat maisemat. Isot ikkunat toivat myös todellisuudessa suhteellisen pieneen tilaan paljon lisätilan tuntua sekä avaruutta, mikä tulee tarpeeseen silloin, kun ravintola on pahimpiin lounasruuhka-aikoihin vilkas kuin muurahaispesä. Luonnon valo tuo tilaan myös tietynlaista rauhallisuutta ja seesteisyyttä, vaikka tosi asiassa iloisesti hymyilevät, sinivalkoraitaisiin t-paitoihin pukeutuneet tarjoilijat sinkoilevatkin edes takaisin pöytäsi ohitse huolehtimassa kaikkien asiakkaidensa viihtyvyydestä. Ravintolan eläväinen tunnelma ei missään nimessä haitannut lounastamista, vaan se teki paikasta omalla tavallaan kotoisen.

Sandron tiloissa käytetty sisustus oli myös seikka, johon kiinnitin välittömästi huomiota. Ravintolassa oli lämmin värimaailma, jota oltiin tehostettu hauskoilla pikkuelementeillä, kuten tyyliin sopivilla tauluilla sekä astiastoilla. En tiedä miksi, mutta minulle tuli paikasta vähän kreikkalaisia/välimeren kulttuurisia fiboja, mikä sai hymyn huulille! 

Kaiken kaikkiaan Sandro oli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, ja palaan sinne varmasti seuraavallakin Stadireissullani. Nopea Helsinkivisiittini oli muutenkin todella onnistunut, ja antoi roppa kaupalla virtaa perusarkeen. Aika tuntui kulkevan siivillä, joten E:n kanssa ollaan ehditty suunitella jo revanssia - ensi kerralla mielummin koko viikonlopun mittaisena keissinä! En malta odottaa, koska seuraavalla kerralla aion nakittaa E:n opastamaan minut vegaanisen ruuanlaiton saloihin... ;) get ready for it darling! 

xx Lotta

Kuvat: minä

NURINKURISTA ELÄMÄÄ

Viimeisten parin viikon ajan olen elänyt todella hektistä ja epäsäännöllistä elämää. Koko arki on ollut jatkuvan muutoksen alla, ja uuteen rytmiin totuttelu on ollut toisinaan haastavaa. On ollut myöhään viruneita iltoja kotitöiden tai opiskelujen parissa, aikaisia aamuja ja normaalia enemmän liikkumista kaupungista toiseen. Rehellisesti puhuen olen ollut välillä todella stressaantunut, koska tulevaisuuttamme koskevien, olennaisimpien tietojen puutteessa on odotuksen ja epävarmuuden täyteinen aika tuntunut hetkittäin todella raastavalta. Vaikka uskon vakaasti, että asiat tulevat järjestymään omalla painollaan, on omakin jaksaminen toisinaan ollut hieman koetuksella. Tämä on näkynyt muun muassa juuri niissä arjen perusasioissa eli syömisessä, nukkumisessa ja liikkumisessa, joiden nimeen vielä pari postausta sitten kovasti vannoin. En kuitenkaan tahdo olla tekopyhä ja esittää voivani aivan älyttömän loistavasti kaikesta myllerryksestä huolimatta. Olisi myös turhaa väittää, että jokainen suupala, jonka olen kitusiini kiskaissut, olisi ollut superterveellinen, tai että ruokailuni olisivat viime aikoina muutenkaan menneet ihan oppikirjan mukaan. Valitettavasti minäkään en kuitenkaan omista täydellistä itsekuria ja loputonta kärsivällisyyttä, vaan minäkin mokaan. Mä olen ihan tavallinen pulliainen siinä missä muutkin, enkä normaalitilanteen elämäntavoistani huolimatta ole mikään superihminen.

Nämä edes menneet viikot eivät kuitenkaan todellakaan ole heijastelleet normaali elämäntilannettani. Jos ne nimittäin olisivat vastanneet perustilannetta, olisin totisesti pitänyt omasta jaksamisestani hitusen parempaa huolta. Olisin syönyt tavalliseen tapaani säännöllisesti, koonnut ateriat fiksusti ja nauttinut olotilastani. Noh, valitettavasti viimeiset pari viikkoa kaikki on ollut ihan nurinkurin. Ruokahalu on ollut päivisin hukkateillä, ja vasta illalla olen hiffanut, etten ole syönyt päivän aikana kuin pari kertaa. "Tasainen ateriarytmi" on ollut kuin sanapari vieraalta planeetalta. Kun sitä sitten päivän lopussa huomaa, ettei energiaa olla saatu riittävästi, tulee sitä helposti tankattua illalla reippaalla kädellä, vaikka totuus on, ettei se ruoka lopu maailmasta eikä parin päivän vajaus vielä tee yhtään mitään. Kun tätä rumbaa kuitenkin jatkuu useamman päivän tai jopa viikon, alkaa siihen nopeasti väsyä ja haaveet paremmasta yleisfiiliksestä nostavat vinhasti päätään. Kroppa huutaa armoa, koska tällainen ateriarytmi rasittaa koko kehoa - ja loppu kädessä myös erityisesti mieltä.


Tähän oravaan pyörään mäkin silti jouduin. Hassua on, että minä, joka yleensä olen aina kiinnostunut ravitsemuksesta ja hyvinvoinnin edistämisestä, tein nyt itselleni karhunpalveluksen olemalla miettimättä näiden asioiden merkitystä oman jaksamiseni kohdalla. Ruoka oli mielen päällä mitä ilmeisimmin viimeisimpänä. Nyt kun ympäröivä tilanne on jo hieman rauhoittunut, olen itsekin hoksannut tehdä tämän asian suhteen pieniä fixauksia. Nyt ovat tässä postauksessa esittelemäni pikaeväät olleet kovassa huudossa, ja nopeista ratkaisuista on ollut jo suuri apu paremman ateriarytmin löytämiseksi. Ei hätää, asia on siis korjauksen alla!

Mitä tämä tilanne on kuitenkin opettanut mulle? Nyt vähintäänkin tiedän paremmin oman kokemuksen kautta, millaista sellaisten ihmisten elämä on, jotka eivät päivän aikana ehdi, halua tai pysty syömään säännöllisesti ja riittävästi, ja ajautuvat illalla lappamaan naamariin saavi kaupalla ruokaa. Omat silmäni ovat myös avautuneet ihan uudella tapaa sille, ettei terveellisesti syöminen aina totisestikaan ole niin helppoa ja itsestäänselvää. Sitä sanotaan, että ohjat ovat jokaisen ihan omissa käsissä, mutta nyt ymmärrän omakohtaisen kokemuksen perusteella, että joskus ne omatkin ohjat lötköttävät kaukana kuralätäkössä, omien käsien ulottamattomissa. Vastaan voi oikeasti tulla monia erilaisia tilanteita, joissa järkevästi kootun aterian syöminen tasaisin väliajoin on haastavaa. Esteitä voi tulla työn luonteen, jatkuvan kiireen tai kuten omassa tapauksessani, olosuhteiden vuoksi. Syitä on pilvin pimein - sekä järkeen käyviä että puhtaasti keskittyjä. En kuitenkaan jaksa uskoa, että kovin moni vilpittömästi tahtoo itselleen sellaista olotilaa, joka päin honkia syömisestä seuraa, koska  tiedän, että tuo olotila on tukala niin fyysisesti kuin henkisestikin.


Mieleeni heräsi myös ajatus siitä, että mistä lähtien terveellinen ruokailu alettiin rinnastamaan tavoitteellisen, saati sitten fitness-urheilijan ruokavalioon? Välillä mulle tulee ihan suru puseroon, kun porukan kanssa jutellessani keskusteluun eksyy raskaita huokaisuja siitä, kuinka terveellisesti syöminen on niin työlästä. Että pitäisi prepata ruokia etukäteen, punnita perunat ja porkkanat, ja kanan paistamista ruokavaliossa mainitsemattomassa öljytilkassakin vältetään niin, että lopuksi laadukaskin Fiskarsin Kovanaama sanoo soronoo. Kuten kirjoitin, koskevat minunkin huoleni omaan ruokailuuni liittyen sen epäsäännöllisyyttä ja ei-niin-fiksua aterioiden koostamista. Ne eivät liity siihen, etten ole punninnut aamupalapuuroani (jota en normaalistikaan tee), eikä siihen, että olisin syönyt jotakin sellaista, jota ei ole valmentajani minulle suunnittelemassa ruokavaliorungossa mainittu. Tällaiset seikat menevät jo paljon syvemmälle yksilökohtaiseen ruokailuun, eivätkä ole kokonaisuuden kannalta kovin olennaisia. Tasapainoiseen ravitsemukseen riittävät vallan mainiosti tavalliseen lautasmalliin pyrkiminen, satunnaiset herkkuhetket ja ruokailun säännöllisyyttä silmällä pitäminen, johon minäkin lupaan jatkossa pyrkiä, olosuhteet huomioiden. Fanaattinen terveellisyyden ja terveellisen murkinoinnin julistaminen taas ei vie ketään tai mitään eteen päin. Sellaiseen väsyy ja se kuluttaa ihmissuhteita.

Näiden parin viimeisen viikon aikana musta tuntuu, että olen ennen nähnyt elämän pelottavan mustavalkoisesti. Sitä on vaikea kuvailla, mutta ihan kuin näiden viime aikojen vuoksi henkilökohtaiselle filmirullalleni olisikin ilmestynyt kymmenittäin uusia värejä eri asiayhteyksissä. Ruokailu ja syöminen on näistä asioista vain yksi osa, mutta tällä hetkellä koin sen konkreettisimmaksi ja helpoimmaksi auki kirjoitettavaksi. Toivottavasti joku teistäkin siellä ruudun takana sai tästä postauksesta jotakin uutta pohdittavaa. ♥


Yritettäisiinkö olla jatkossa vähän vähemmän tuomitsevia ja toisten ratkaisuja arvioivia? Omaa mieltäni on viime aikoina lämmittänyt ihan hurjasti, kun jengi on kysynyt multa kuulumisia vaihtaessamme myös, että olenko muistanut syödä ja levätä riittävästi. Aito välittäminen toisen jaksamisesta on ollut todella koskettavaa, koska siihen samaan yritän koko ajan itsekin pyrkiä. Kiitos rakkaat, että olette jaksaneet kysyä: teidän ansiostanne voin joka päivä paremmin.

xx Lotta

Kuvat: Emilia H. ja minä

THEY SEE ME ROLLIN'....

First things first, eli kiitos teille kaikille oikein super paljon! Olette lukeneet edellistä postaustani todella paljon ja kannustusta on tullut monesta suunnasta. On todella mieltä lämmittävää, että olette ylipäätään viitsineet avata postauksen, joka jo otsikostakin päätellen kertoo harmittavista takaiskuista. Vaikka omalla kohdallani aurinko ei ole juuri halunnut näyttäytyä tässä risukasassa, olette te kuitenkin toimineet aurinkoakin tehokkaammin. ♥

Tänään pamautankin ilmoille vinkkejä kehonhuoltoon! Jos sieltä kotoa löytyy muutama vuosi sitten markkinoille suuremmalla rytinällä saapunut foam roller eli putkirulla sängyn alta tai jotakin peränurkkaa koristamasta, niin nyt saat sille ihan oikeata käyttöäkin. Putkirullailulla on paitsi paljon urheileville myös esimerkiksi epäergonomisesta työasennosta kärsiville todellinen apu, sillä se toimii ikään kuin lievänä hierontana ja huoltaa kireitä lihaskalvoja antaen niille enemmän tilaa venyttyä totaaliseen lepotilaan. Nopeamman palautumisen ja lihaskireyksien vähentämisen toivossa suosittelen testaamaan rullailua! Oletteko siis valmiita laittamaan nokkanne viistämään lattiotasoa ja pistämään rullaillen?! 

 1. SELKÄRANKA

What, meinasinko treenata vatsoja?! No en suinkaan. Vaikka liike muistuttaa ihan tavallista istumaannousua ja voi tuntua alkuun myös vatsalihaksissa, on sen tarkoitus avata selkärankaa. Hengitä alas mennessäsi sisään ja ylös noustessasi ulos. Oma selkärankani naksuu ekalla alas menolla aina ihan jäätävästi, koska kireyksiä usein on kertynyt plakkariin. Toista liike muutaman kerran. Älä kuitenkaan koskaan rullaa selkärankaa tässä suunnassa edes takaisin, sillä se painaa selän nikamia ja voi työntää niitä vääriin asentoihin!

2. SELÄN SAHALIHAS

Selän sahalihas sijaitsee noin oman kämmenen sivuusmitan verran kainalosta alas päin. Jo painautumalla rullaa vasten tästä kohden saatat tuntea kivuliasta lihaskireyttä. Sahalihas toimii yhteydessä lapojen kanssa, joten voinet vain kuvitella kuinka kovalla rasitukselle joutuu esimerkiksi leuanvedoissa! Voit aloittaa sahalihaksen rentouttamisen aluksi vain nytkyttämällä sen päällä parin sentin liikeradalla edestakaisin. Kun lihas tuntuu alkavan antaa myöden, nappaa kattoa kohden olevalla kädellä korvasta kiinni ja ala kääntää yläkroppaa reilusti eteen ja taakse. Näin sahalihas saa tuta putkirullan nystyröiden tehon koko pituudeltaan ja lihaskalvot alkavat pikkuhiljaa venymään! 

3. SIVUOLKAPÄÄT

Olkapäät menee monella aika helposti juntturaan. Itsekin olkapäitä vähintään kaksi kertaa viikossa treenaavana voin täysin allekirjoittaa kolmipäisen olkalihakseni olevan ajoittain melko kireässä tikissä, jonka rullailusta jää toisinaan muistoksi melkoisen mahtavat mustelmat. Mustelmien syntyminenhän on kuitenkin sinänsä ihan normaalia ja luonnollista silloin, kun lihakset ovat päässeet pahasti kireytymään, sillä rullailu aiheuttaa pieniä verenpurkauksia superkireiden lihaskalvojen välillä, josta mustelmat aiheutuvat. Sivuolkapään tilannetta saat helpotettua asettumalla kyljellesi, olkalihaksen rullan päälle asettaen. Älä nouse olkalihaksen päälle koko painolla, koska tällöin siihen kohdistuva voima ja paine on lihaksen kokoon nähden tarpeettoman suurta ja vääränlainen kipu taattua! Rullaa olkalihaksen päältä sen sijaan hellästi kämmen ylös päin, jolloin liike on pienelle lihakselle ystävällisempi.

4. LAPA

Lapaa ja olkalihakset takapuolta saat rentoutettua asettumalla hieman vinottain rullan päälle. Rintamasuunta kannattaa pitää lievästi sivuttaisena. Tässä voit laittaa rullaillen aika huolettomasti, mutta aina omia kireystiloja tarkasti kuunnellen - rullailu ei koskaan saa olla oikeasti kivuliasta!

5. REIDET

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä valitsin tähän reisien rullailun! Taka- ja etureisien rullailu on suhteellisen helppoa eikä vaadi kovin kummoisia niksejä. Muista kuitenkin pyrkiä pitämään lihakset mahdollisimman rentoina rullatessasi, ja kiinnitä etureittä rullatessasi huomiota siihen, että vaihtelet hieman painoa lantiota kääntämällä kummallekin sivulle, jolloin etureisi saa käsittelyä koko pinta-alaltaan. 

Avot, jo tuntuu kroppa relanneemmalta! Huomatkaa, että foam roller:eita on nykyään monia erilaisia. Omista varannoistani löytyy sekä nystyröillä varustettu putkirulla että sileä.  Itsekäytän hitusen enemmän tuota nystyräversiota, koska omat jumitilani ovat välillä sellaisia että oksat pois. Sileätä putkirullaa käytän silloin, kun rullailuun on vain vähän aikaa käytössä tai en aio huoltaa kehoa perusteellisesti. Jos rullailu on sulle ihan tuntematonta touhua, suosittelen aloittamaan sileän rullan kanssa, koska se on aina ystävällisempi vaihtoehto. Ja jos omaa rullaa ei löydy, on nykyään lähes jokaisella kuntosalilla asiakkaiden vapaassa käytössä olevia putkirullia, mikä on ihan loistavaa! Rohkeasti vaan niitä lattioita knuutsaamaan, kyllä ne salin isoimmatkin ukot viilettää välillä rullien kanssa menemään. ;)

xx Lotta

LOKAA NISKASSA

Kun olin 5. luokkalainen, teimme perheeni kanssa reissun Ruotsiin, jonka aikana poikkesimme myös eläintarha Kolmårdeniin. Käytiin ajelemassa safarilla, nähtiin mitä erikoisimpia eläimiä ja laitettiin kameran filmirulla laulamaan. Ennen hotellille lähtöä tehtiin vielä kurvaus jätskikiskalle, jonka oli tarkoitus kruunata onnistunut päivä. Kuinka ollakaan, juuri siinä sitä ihanan kermaista jätskipalloa lipitellessäni, ylleni liihotteli tuo meidän kaikkien vesialueiden läheisyydessä asuvien tuntema räkättäjä - lokki. Kaverille ei riittänyt pelottavien ilmahyökkästen tekeminen kohti jäätelöäni, vaan tyyppi päätti myös jättää upouuteen huppariini ikuisen, sotkuisen muiston itsestään. Taisin selvitä tilanteesta sivummalle hammasta purren, mutta poru oli kotiin päästyämme aikamoinen. Vaan eipä vollotuksesta hyötyä ollut, harmitus oli työnnettävä pois mielestä ja keskityttevä kivempiin juttuihin. Tätä jo pikkulikkana opittua metodia oon saanut viimeisten kahden viikon ajan hyödyntää ihan tosissani, koska nyt voin nostaa molemmat käteni pystyyn läpikotaisin miinoitettuna yksilönä. Lokaa on niskassa ämpäri kaupalla. Nyt suhtaudun osaan eteen tulleista vastoinkäymisistä jo puhtaalla huumorilla, sillä ne ovat todellisuudessa aivan minimaalisia juttuja tässä elämässä. Jos et tahdo lukea tällä kertaa jotain vähän syvällisempää ja alakuloisempaa postausta, lopeta tähän. Jos olet valmis ottamaan tietoisen riskin, kiitos, että olit rohkea. 

Viimeisen kahden viikon aikana olen pelännyt erään läheiseni puolesta enemmän kuin koskaan ennen. Olen pelännyt menettäväni. Pelko on tähän mennessä jo hieman laantunut, koska asioita on saatu jo hurjasti eteen päin, ja vaikka ongelmaa ei olla eikä luultavasti koskaan tulla saamaankaan kokonaan eliminoitua, on se sentään jo paikallistettu ja sotasuunnitelman hahmotelma sitä vastaan hyvässä vaiheessa. Tämän kertainen koettelemus on tähän astisen elämäni suurin, ja on vaatinut paljon niin voimavaroja, rohkeutta, rehellisyyttä kuin välittämistä ja sen osoittamistakin. Juuri tämä vastoinkäyminen on myös ollut kaikista parin viikon aikaisista sattumuksista meille raskain. Jos tämä ei kuitenkaan tuntuisi raskaalta, en tietäisi, mitä on rakastaa ja olla rakastettu. 

Samaan syssyyn sairastui koirammekin. Raasuparka oli aivan masentunut, oksenteli ja selkeästi valitti huonoa oloaan. Sen kanssa sitten ramppasin eläinlääkärillä, ja kaikeksi onneksi herra vanhuksemme sai nopeaa ja laadukasta hoitoa, ja omistajalle tuupattiin koiralle annettavat lääkkeet kouraan. Viikon kipeilyn jälkeen luppana on vihdoin täysin oma iloinen itsensä, ja sprinttailee mäkeä etuoveltamme ylös ja takaisin alas joka kerta, kun tuttu auto kaartaa pihaan. 

Viikko sitten tekemäni Lahden NFE-reissun jälkeen tulimme tiimikaverini Katin kanssa yhtä matkaa äitini autolla kotiin. Lahden motarilla tuo turbomoottorihirmu alkoi kuitenkin ujeltaa ja kilistä kummallisesti ja minä suhteellisen tuoreena kuskina menin tietysti aikalailla paniikkiin. Pysähdyksiä tehtiin useampia ja kuuma puhelinlinja dippainsinööri-isille neuvojen tarpeessa raikasi. Myönnetään, se olin minä joka ajoi 120km/h rajoitusalueella seittemääkymppiä - sori!! Jollain ilveellä selvittiin Katin kanssa Saloon hengissä. Sunnuntaina kun olin sitten takaisin Tammisaareen lähdössä, päätti auto sanoa itsensä lopullisesti irti ja sinnepähän jäin jäähallin mäkeen. Varovaisen puhelun kotiin tehtyäni isä lähti onneksi mua jeesaamaan ja soitti hinausauton paikalle.

Tällä viikolla olen ollut paljon kotona ja kärsinyt koti-ikävän sijaan työikävästä. Olen siis tällä hetkellä vain pätkätöissä, joka on säännölliseen työhön totuttuani aivan järkyttävän ahdistavaa. Tekisin töitä todella mieluusti paljon enemmän, mutta juuri nyt en olosuhteiden pakottamana ole voinut. Tämä työjuttu painaa mieltä, koska oikeasti viihdyn töissä ollessani. 

Toinen mieltä askarruttava asia on tällä viikolla liittynyt opintoihini. Oma opiskelumotivaationi on ottanut sopimuksestamme poiketen ritolat, eikä ole suostunut palaamaan luokseni. Kovimmista kovimmatkin kutsuhuutoni ovat kaikuneen puille paljaille. Tiedättekö mua ärsyttää aivan pirusti, etten saa opiskeluista tahtomallani tavalla kiinni, vaikka kerrankin aikaa niille löytyisi, sillä töissäkään en ole ollut! Siksipä olenkin julistanut itseni tilapäisesti aikaansaamattomaksi vetelykseksi, joka kuvittelee, että huushollin imuroiminen ja lattioiden kuuraaminen on jotenkin super hyödyllistä. Ja onhan se, mutta toisaalta se on myös yksi niistä monista "pakoista", ihan niin kuin laskujen maksaminen ja ruuan laittaminenkin. Itse miellän siivoamisen yhdeksi arjen perusaskareeksi, joten nämä siivousintoilut nyt eivät varsinaisesti ole olleet erityisen marittelevan kuuloisia aikaansaannoksia. 

Entäs sitten eilisen meinigit? No kuulkaa, mikä oliskaan viikonlopulle parempi aloitus, kuin auton rengasrikko. Eilen pääsin "pitkästä aikaa" taas töihin, mutta koska karma is a bitch, en olisi ilman isäni apua päässyt kyllä töistä pois, koska vasen eturengas oli yhtä lössö kuin loppuun jauhettu purkka. Jatkossa otan tämän vinkin kohtalolta vakavammin: jos et tee jotain hyödyllistä, et myöskään ansaitse hyötyjä. (Noh, älkää ottako tätä tosissanne, mutta tämä surkuhupaisa ajatus kyllä välähti päässä kaikkien edesottamusten jälkeen)

Fiilis juuri nyt on kuitenkin verrattain hyvä. Just nyt ei ole tarjolla sitä parasta mahdollista Lottaa, mutta tämmöstä se joskus on. Kovaa treenaaminen on auttanut paljon etenkin henkisen jaksamisen edistäjänä, koska urheillessa ei tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin käsillä olevaan hetkeen. Ruokahalu on toisinaan ollut tipotiessään, koska suru yksinkertaisesti häivyttää hyvinkin nopeasti ns. perustarpeiden tärkeyden. Todellisuudessa juuri näistä elämän peruspalasista ja rutiineista kannattaisi - ei ehkä jokaisen ihmisen mutta ainakin omalla kohdallani - pitää kiinni silloin, kun on vaikeaa. Itselleni juuri nämä arjen kivijalat ovat entistäkin merkityksellisempiä silloin, kun kaikki muu ympärillä näyttää sumuiselta ja sekavalta. Toinen mulle tärkeä toimintatapa haasteiden edessä on yrittää kaikesta huolimatta olla ulospäin positiivinen. Vaikeat hetket eivät ole kenenkään vika, eikä varsinkaan "ulkopuolisten." Mulla ei myöskään ole yhtään ylimääräisiä voimia jatkuvaan murehtimiseen ja alakuloisuuteen, koska se ei vie mitään eteen päin tai saa tilanteita paranemaan. Tästä syystä pidän jatkossakin hymyn huulilla ja annan itse nauraa, vaikka tosi asiassa jossain tuolla syvällä sisälläni velloisikin meren pohjamutia myöten kyntävien tyrskyjen lailla. En siksi, että tahtoisin pitää jonkinlaisia kulisseja yllä, vaan siksi, etten tahdo hukata omaa iloista itseäni. 

Olkaa rohkeita, ja olkaa onnellisia. Viettäkää ihana sunnuntai, älkääkä antako ajan juksata teitä - tuolla veijarilla ei ole sen itsepäisyydestä huolimatta lupaa hiihtää nato-ohjuksen tavoin eteen päin ilman teidän lupaanne. Haluaisin kannustaa ihan joka ikistä ottamaan välillä askeleen taakse, ja pysähtymään. Joskus ohikiitävä hetki on sekunneissa mennyttä, etkä saa sitä enää takaisin, vaikka kuinka toivoisit. Pitäkää siis huolta siitä, ettei kellon viisarit jouda liian vauhdikkaasti huomaamattanne, vaan viettäkää aikanne itsellenne mieluisimmalla tavalla, läheisimpiänne rakastaen ja heille riittävästi huomiota antaen. Mikään tai kukaan ei ole täällä itsestäänselvyys. 

xx Lotta

MAALLA, MERELLÄ VAI ILMASSA?

Olen itse asunut niin kaupungissa kuin maallakin. Lapsuudenkotini sijaitsi omakotitaloalueella lähellä sekä maalaismaisemia että keskustan palveluja. Se olikin sijainniltaan todella otollinen paikka lapsiperheelle elää ja asustaa. Lukiota varten muuttaessani oli kolmannen tason kerrotaloasuntomme aivan keskustan tuntumassa, ja oppilastietolomakkeessakin koulumatkani kohdalla komeili pyöreä nolla. Tällä hetkellä Tammisaaressa asuessamme, sijaitsee asuntomme aivan meren äärellä, maaseudun ja metsän ympäröimänä. Ilmatiloissa elelemistä kerrostaloasuntoamme korkeammalla tasolla en ole vielä juuri kokeillut, mutta en ole myöskään täysin vakuuttunut siitä, haluanko kokeillakaan... 

Jokaisen asuinpaikkamme sijainnissa on ollut jotain hyvää ja jotain huonoa. Tässäpä tulee siis pieni listaus omista mieleentulleista seikoista, joita kussakin talossamme ympäristöineen on ollut:

1. Rauhallinen omakotitaloalue lähellä maaseutua ja keskustaa - HYVINKÄÄ

Hyvinkään asuntomme oli sijantinsa ja ympäristönsä kannalta sellaisella paikalla, että se tarjosi meille turvallisen, hyvän ja käytännön kannalta helpon lapsuuden. 

+ Päiväkodit, koulut ja ruokakaupat kilometrin säteellä

+ Todella monipuoliset harrastusmahdollisuudet; on urheilulajeja, musiikkia, teatteria, taidetta...

+ Asuinalueella oli leikkikenttä, jonne aina jotakin ei-niin-fiksua tehtyään saattoi hilpaista (aika hemmetin äkkiä) tai kerääntyä kaveriporukan kanssa

+ Vähintään kerran tunnissa kulkeva bussiyhteys ja lähin pysäkki vain parin sadan metrin kävelymatkan päässä

+ Keskusta noin 5 km päässä, josta löytyi kaikki mahdolliset tarvittavat palvelut terveydenhoidosta shoppailuun tai ulkona syömiseen

+ Maalaishenkiset lenkkipolut ja ponitalli käytännössä aivan selän takana

+ Naapurustossa paljon muitakin suht saman ikäluokan lapsia omaavia perheitä, eli leikkiseurasta ei tullut pulaa!

Kuvassa ei ole Hyvinkää, mutta idyllisyys oli avainsana lapsuudenkotini asuinalueellakin!

- Jos asut isommalla paikkakunnalla tai esimerkiksi lähellä pk-seutua, voi nuorten eriytyminen kaveriporukoihin kaupunginosan perusteella olla aika tavallista. Mä taas itse olen aina ollut aika kaverikameleontti, eikä mulle kaverin kuuluminen johonkin toiseen kaveriporukkaan kuin johon itse lähtökohtaisesti kuuluisin, ole ollut mikään big deal. Tämä huomio ei kuitenkaan ole välttämättä aina huono juttu, ja liittyykin ehkä enemmän murros- ja teini-ikään, kun kaverit saattavat muutenkin olla eri tavalla tärkeässä roolissa, kuin päikkäri- tai ala-asteiässä

- Koska omakotitaloalueella tontit ovat ns. aivan liki toisiaan, on esimerkiksi jokaisesta yhteistä rajaa määrittävästä kukkapuskast erikseen sovittava naapureiden kanssa

- Jos koira karkaa, on se saatava mahdollisimman nopeasti takaisin kiinni, ennen kuin naapurin lasten hiekkalaatikot on myllätty jonkun ei toivotun vieraan toimesta

2. Kerrostaloasunto aivan keskustan äärellä - SALO

Meidän asuntomme oli jo lähtökohtaisesti siisti ja hyvässä kunnossa, kun sen ostimme. Oman abivuoteni aikana äitini teetti asuntoon myös kokonaisen keittiörempan, joka freesasi asunnon ilmettä ihan älyttömästi ja teki siitä viihtyisän!

+ Lyhyet etäisyydet kaikkialle: koulut, päikkärit, ruoka- ja vaatekaupat, sairaala ja muut terveydenhuollosta vastaavat laitokset aivan kiven heiton päässä

+ Yhtä lailla tämän asuinpaikan ympäristö tarjosi laajan kirjon erilaisia harrastusmahiksia. Salossa suuressa huudossa ovat muun muassa koris ja lentopallo!

+ Suhteellisen rauhallista kanssa-asuja väkeä. Meidän talossamme tuntui olevan eräs erityisen ihana, herttainen vanhempi nainen, jonka kanssa autoimme aina vastavuoroisesti toisiamme milloin avainten jäätyä asuntoon sisälle ja milloin puhelimen mentyä rikki! ♥

+ Omakotitaloon verrattuna paljon pienempi asunto oli vaivattomampaa pitää siistinä ja puhtaana

+ Tämä on asuntokohtaista, mutta meillä oli oma sauna sekä pyykin- ja keittörempan myötä astianpesukoneet 

+ Julkiset kulkevat todella hyvin

+ Matkat kavereille ovat lyhyet ja keskusta tarjoaa hyviä kahvittelupaikkoja

- Kerrostalon sijainti kaupungissa, jossa ainakin joskus oli Suomen eniten mopoautoja, vieläpä hyvän suoran äärellä... Älkä ottako tätä täysin tosissanne, mutta oikeasti. Voi teitä mopoauto/mopo/kevari/moottoripyörä/amisautoa ajavia - toivottavasti tekin asutte joskus vastaavanlaisella sijainnilla. niin tiedätte, kuinka ohuet ne kerrostalon seinät onkaan! :D 

- Asflattia. Suoraa ja tasaista. Loiva mutka sinne ja toinen tänne. Pari oikeasti isoa mäkeä. Välillä olin tylsistyä kuoliaaksi juuri tämän kaupungin tarjoamiin lenkkiteihin

- Olet myöhässä joka paikasta ja joka tapauksessa, koska kotoa lähtemistä on naurettavan helppoa viivyttää siihen ajatukseen nojaten, että matkahan on niiiiiin lyhyt... Uskokaa pois, matka on yllättävän pitkä, jos lähtemistä on viivyttänyt yli realististen rajojen

- Koska asut noin kahden sadan metrin päässä lähimmästä ruokakaupasta, saatat tylsyyksissäsi eksyä sinne turhankin usein ja ostaa kaikkea sellaista, mitä et oikeasti edes tarvitsisi (paha rasti erityisesti silloin, kun tekisi mieli jotain hyvää!!)

- Ja silti joka kerta kaupasta jotain oleellista tarvitessasi, kuten esimerkiksi tiskirätit, Fairy tai puurohiutaleet, unohdat juuri sen mitä olit tullut hakemaan, koska onhan vähän turhaa tehdä kauppalistaa, kun kauppaan voi niin helposti mennä koska vaan... 

- Vaikka seinänaapurisi olisivatkin pääasiassa mukavia, voi joku silti yllättää. Muistan edelleen erään nuoren miehen, jonka kanssa kävin yhtenä yönä/aamuna varsin kummallisen ajatusten vaihdoksen kirjekuoren (kyllä, kirjoittelimme kirjekuoreen emmekä suinkaan paperille) välityksellä. Saatat siis löytää itsesi hiipparoimasta kerrosta ylemmän asunnon postiluukulla yöpaitasillasi ilman kenkiä, koska joku uuno ei osaa olla mekastamatta tai paremman idean puutteessa remontoimasta keskellä yötä. (Oikeasti en muistele sinua millään pahalla, vaan lämmöllä - kiitos tästä ikuimuistoisesta, todella surkuhupaisasta kirjeenvaihdosta!)

3. Maaseudulla - TAMMISAARI

Tämän kohdan plussat ja miinukset riippuu vähän siitä, kuinka syvällä siellä metsän keskellä asutkaan. Itse puhun tässä yhteydessä sellaisen asuinpaikan sijainnista, jonne GPS ei osaa ohjastaa loppuun asti perille.

+ Kaunista. Luonto osaa yksinkertaisesti hämmästyttää joka ikinen päivä jollain uudella tavalla. Pääsosin meillä on myös hiljaista ja rauhallista.

+ Voit törmätä mitä upeampiin eläimiin ihan sattuman kaupalla. Toisaalta treffit susien kanssa voisin mielelläni vastaisuudessa skipata...

+ Kesäisin voit singahtaa meriveteen sekunneissa, riippuen hieman kuinka vikkelä olet jaloistasi noin sadan metrin matkalla

+ Kesän parasta antia ovat myös pienet saaristoretket veneellä, joille voit lähteä omasta kotirannastasi

+ Kesäisin ja loppusyksystä luonto tarjoaa ilmaiseksi marjat aamupuuroosi, ja niitä onkin helppoa hamstrata talvenkin varaksi, koska varvikko alkaa siitä mihin puutarha-asetelmat loppuvat

+ Parhaat lenkkipolut! Itseään saa haastaa ihan todenteolla, sillä meillä tiet ovat mutkaisia, mäkisiä, hiekalla/soralla/asfaltilla päällystettyjä, juurakkoisia ja milloin milläkin ylitettävällä esteellä varustettuja. Myös mäkivedoille on monia otollisia paikkoja, eli tekosyitä ei ympäristön suhteen ole

- Julkinen liikenne on vieras käsite - sitä ei siis ole ollenkaan

- Lähimmät katuvalot ison tien varressa, eli noin 7 km päässä

- Lähin ruokakauppa on 15 kilometrin päässä, ei jos mielihaluja tulee, on kauppaan mennäkseen jo varattava vähän aikaakin. Toisaalta, koska olen itse usein hurauttanut kyläkaupalle fillarilla (tie numero 52:en vilkkaan mökkiliikenteen seassa...), on mielihalujen aiheuttaman extraenergian saannin suhteen tavoitettu +-0 -tilanne - ei huono sinänsä!

- Vaikka tiemme kuinka hyviä lenkkipolkuja ovatkaan, kestää niiden autolla ajamisessakin normaalia kauemmin, koska tuota tietä en ehkä lähtisi posottamaan tuhatta ja sataa. Lähellä piti tilanteet kaahaavan maitoauton kanssa tai yllättäen nokan edessä oleva traktorin takapuskuri milloin minkäkin lisähärpäkkeensä kanssa ovat opettaneet, ettei omaa henkeään ehkä kannata tarpeettomasti uhata

- Keskusta ja lähimmät suomenkieliset koulut ja päikkärit 30 km päässä

- Työmatkat pidempiä, eli auton ratissa istuminen vaatii enemmän aikaa päivästä

- Hahaa - moottoriurheilijoista ei pääse täälläkään eroon! Vaikka maalaistiellä saattaa törmätä maitoautoon tai traktoriin, ovat hurjastelevat mopopojat olleet myös toisinaan melkoinen riskitekijä turvallisuuden kannalta

- Maaseudun Vaahteranmäen Eemelit, eli juuri ne pikkupojista koostuvat kaveriporukat, jotka hyppäävät noin kolmen metrin päähän autosi nokan eteen leikkimiekkoja ja kilpiä viuhasti heilutellen, keskisormea näyttäen tai housut kinttuihin laskien. Ellet siis kaveeraa näiden kundien kanssa, kasvavat usein etäisyydet kavereille melko pitkiksi, eikä nopea kuulumisten vaihtaminen kahvikupin äärellä toimi niin hyvin kuin keskustassa asuessa

- Jos se koira karkaa, niin villisikafarmarilta ei ole järin houkuttelevaa saada äkäistä soittoa ylienergisestä karvapallosta, joka häiritsee pikkupossuja... Älä siis anna koiran karata, missään!!!

Kaikille ei sovi aivan keskustassa tai ihan metsän keskellä asuminen. Jos kuitenkin olet miettinyt muuttoa, tai kaavaillut jo valmiiksi tulevaisuuden suunnitelmia oman talon rakentamisen tai ylipäätään elämisen suhteen, tässä on muutamia juttuja, jotka kannattaa asuinpaikkaa valitessaan ottaaa huomioon! Jokaisessa erilaisessa ympäristössä asuminen on opettanut ainakin itselleni jotain, jota pidän arvokkaana. Juuri nyt nautin Tammisaaressa asumisesta, mutta tiedän myös, ettei tämä suurkaupungin menoa kaipaava likka jää loppuelämäkseen tännekään. ♥ 

Ihanaa viikonjatkoa kaikille! Jos olet tulossa viikonloppuna NFE2017 -tapahtumaan Lahteen, tule ihmeessä kiskaisemaan hihasta juttusille! Ainakin tällä tietoa minun pitäisi olla tulossa sinne lauantaina.

xx Lotta

VASTAISKU KUTSUMATTOMALLE VIERAALLE - PIKAEVÄÄT

Kiire on aika hauska heppu, ja yllättää usein juuri silloin, kun sitä vähiten kaivataan. Sen ansiosta koululaiset unohtavat puolet läksykirjoistaan oman huoneen lattialle, töihin lähtijöillä kaatuu aamukahvit syliin ja aamupalakin jää syömättä. Päivän kunnolla käyntiin lähtemisen ja vireystilan ylläpysymisen nimissä on aterian, eritoten aamupalan väliin jääminen vähän riskaabelia. 

Joka aterian ei tarvitse olla täydellinen, mutta suht säännöllinen ateriarytmi on kuitenkin jaksamisen kannalta tärkeää. Jos päivästä on kehkeytymässä odotettua hektisempi, on takataskussa hyvä olla muutama hätävarakeino, joiden avulla päivän hullun myllyssä on helpompi pysyä mukana energisenä. Mullakin tulee usein helposti kiire, mutta en silti tahdo zombailla päivää läpi vajaalla energialla, vaan yritän tukea omaa jaksamistani helppojen ateria- ja välipalaratkaisujen muodossa. Kaupan hyllyt oikeasti notkuvat tänä päivänä todella hyvistä vaihtoehdoista kiireiseenkin arkeen, joten se Mäkkärin autokaistan kautta kurvaaminen ei ole enää vedenpitävä syy huonolle ateriaratkaisulle. Ennemmin suosittelisin pyyheltämään sinne drive in:ille vaikka kaverin kera silloin, kun haluaa ottaa vähän vapautta pelkästä terveellisestä sapuskasta, eivätkä pikaruokalan ystävälliset asiakaspalvelijat tönötä jo pussi vakio sisältöineen valmiina moikkaamassa sinua kuin vanhaa tuttavaa ahkeran asioimisesi ansiosta! 

Ajattelin listata tähän muutaman oman ihan suosikki vaihtoehtoni sellaisten pahojen päivien varalle, kun ruuan ja välipalojen evästäminen on ehkä muistilistan viho viimeisellä sijalla. Näihin ratkaisuihin usein päädyn itsekin, jos eteen tulee yllättäviä tilanteita, mutta tahdon silti lapata suuhuni jotain suhteellisen fiksua mätön sijaan (sille on sitten oma paikkansa ja aikansa!). 

1. SMOOTHIET

Maailman helpointa. Smoothieista voi rakentaa vaikka mitä, ja tekemällä isomman ja tuhdimman satsin kerralla, riittää siitä useammaksikin kerraksi ja se voi oikein hankalassa paikassa toimia jopa lämpimän aterian korvaajana, jos tilanne on oikeasti aivan mahdottoman kiireinen. Yksi omista lempparismoothieistani on mustikka-vanilja-banaani-kombo, joka saa pehmeyttä avokadosta ja kookos- tai soijamaidosta, proteiinia NutriWorksin herajauheesta, ja tilanteen mukaan lisäpotkua myslistä tai puurohiutaleista!

2. SALAATTIBAARIT

Monissa S- ja K-ketjujen kaupoissa on nykyään salaattibaarit, joita kannattaa oikeasti hyödyntää, jos evästä on saatava on the go -meiningillä. Pohjaksi kasattavien kasvisten valikoima on todella kirjava, ja proteiinin lähteiksikin on yleensä useampia vaihtoehtoja: on savulohta, kanaa, kananmunia, tonnikalaa ja katkarapuja, ja toisinaan jotain extraakin, myymälästä riippuen! Hyvää rasvaa saat annokseesi salaatinkastikkeista, siemensekoituksista ja avokadosta, joita on lähes jokaisen salaattibaarin yhteydessä tarjolla. Jos kaipaat annokseesi mukaan myös hiilaria, nappaa mukaasi hyllyiltä vielä riisikakkuja, pari riisipiirakkaa tai ruisleipää, tai kauhaise salaattibaarin antimista annokseesi mukaan pastaa tai couscousia!

 kuva: https://www.k-ruoka.fi/k-kaupassa/salaattibaareista-tuli-hitti/

3. PUDDINGIT JA RAHKAT

Nämä on monelle jo aika tuttuja, koska kyseisten artikkelien markkinoiminen on ollut varsin tehokasta ja toimivaa. Olen itsekin maistellut monia erilaisia puddingeja ja rahkoja, mutta tällä hetkellä kallistun aina joko ihan tavan maitorahkaan, Lindahlsin kookosrahkaan (makuvaihtoehtoina löytyy myös suklaa ja valkosuklaa, jotka ovat nekin aidosti hyviä!) tai Ehrmannsin uusiin proteiinipuddingeihin, joista omaksi lempparikseni on noussut minttusuklaa (saatavilla myös vanilja ja suklaa). Ja hei tiedättekö mikä on ihan pirun hyvää... Kokeilkaapa dipata tavallisia tai miedosti suolattuja riisikakkuja suklaapuddingiin - voi hitto että on hyvää! Tulee ihan lapsuuden riisimuro-kaakaojauhe-mixaukset mieleen... 😆

4. PROTEIINIPATUKAT- JA JUOMAT

Proteiinipatukoita- ja valmiita tetrajuomia en ihan hirveästi ole itse kuluttanut. Patukat ovat mulle ehkä se viimeinen vaihtoehto johon päädyn, ja rehellisesti puhuen noita tetrajuomia en ole koskaan kokeillutkaan. Monissa patukoissa ja juomissa on kuitenkin oikeasti ihan loistavat ravintoarvot, jos ajatellaan, mitä muuta niiden tilalla voisi kitusiinsa upottaa! Olkaa silti tarkkoina, ettette valitse niitä kaikista sokerisimpia vaihtoehtoja, koska niiden nopeasti antama energia kyllä laskee aivan yhtä ripeästi alas kuin lehmän häntä. Protskupatukoista eniten oon itse tykännyt Leaderin SoftBar:eista ja Bare Bar:eista - ainakaan toistaiseksi paljon hehkutetut Quest:it ei oo iskenyt muhun! 

5. EXTRAVINKKI

Jos ruuanlaittoon kotona on super rajallisesti aikaa ja apetta on saatava pöytään pikaisesti, käytä nopeasti valmistuvia raaka-aineita. Mulle todella perus vaihtoehto on iskeä broilerin fileesuikaletta, naudan tai omassa perheessäni suuremmassa huudossa olevaa riistajauhelihaa pannulle, maustaa se hyvin, pilkkoa lautaselle kaapista löytyviä kasviksia kaveriksi ja keittää lisukkeeksi riisiä - tai ajan ollessa vielä syvemmällä kiven alla, riisi- tai täysjyvänuudelia. Valmis annos syntyy valehtelematta 10 minuutissa, ja oman kokemukseni perusteella voin sanoa, että erityisesti jauheliha-nuudelikombo ketsupilla terästettynä uppoaa alta aika yksikön muksuillekin! (Kiitos Isoäiti, joka tämän mun ja sisarusteni lapsuudessa suuressa kulutuksessa olleen jauhelihamuru-kombon aikoinaan keksi.)

Jes, huomenna alkaa taas uusi viikko! Yritetään siis kaikki laittaa jo tänään huomisen kimpsut ja kampsut kasaan, niin ei kiire pääse livahtamaan oven suusta sisään kutsumatta. ♥ Ihanaa sunnuntaita!

xx Lotta