Vietin viikon vaihteen ihanan serkkutyttöni Emilian luona Helsingissä. Vaikka yhteistä aikaa taisi olla käytettävissä alle vuorokausi, ehdimme silti tekemään, näkemään ja kokemaan vaikka mitä. Kuten olen parissa edellisessä postauksessani jo sanonutkin, on omat silmäni suorastaan rävähtäneet auki sille todellisuudelle, että aika tosiaankin on suhteellista. Sitä on hyvä opetella käyttämään sen arvoisesti!
Saavuin Helsinkiin sunnuntaina vasta puoli viiden maissa, mutta jo sunnuntaina ehdittiin puuhaamaan yhdessä. Musta oli niin hellyttävää, että E tuli mua vastaan jo juna-asemalle, koska tätä alun perin Joensuulaista tyttöä nään aivan liian harvoin! Koska E:n asunto sijaitsee aivan keskustan tuntumassa, kipaisimme vain viemässä sinne minun kassini ja nyssäkkäni, ja sitten pujahdimme Helsingin viileään, pimenevään iltaan. Kävimme hakemassa lähikaupan salaattibaarista iltasapuskaa, koska kummankaan energia ei riittänyt enää varsinaiseen kokkailemiseen. Iltamme päätti perinteiset höpöttelyt koomisen rakkaushömpän pyöriessä samalla Netflixistä, jonka kesken lopulta kyllä nukahdimme...
Maanantai-aamupäivällä lähdimme E:n kanssa metsästämään mulle lämpimämpää vaatetta. Voi minkä black outin olinkaan sunnuntaina kiireessä pakatessani saanutkaan, sillä en todellakaan ollut hiffannut ottaa oikeasti neulepuseroa ja muuta lämmintä vaatetta matkaani! Zarasta nappasin mukaani superpehmoisen neuleen sekä omaan makuuni sopivat paperipussityyliset housut. E löysi Vagabondilta kovasti etsimänsä nilkkurit, jotka olivat nappilöytö!
Kun vaateongelmat oli suurimmaksi osaksi ratkaistu, alkoi jo vatsakin kurnimaan siihen malliin, että tuo jatkuva vaatteiden sovitteleminen ja kaupasta toiseen ramppaaminen oli kuluttanut melkoisesti energiaa. Meille tärkeää E:n kanssa ruokapaikkaa punnitessamme oli, että lounas olisi oikeasti lämmintä ruokaa sekä molempien elämäntapoihin sopiva. E elää vegaanista elämää niin ruoka- kuin muissakin peruselämän kysymyksissä, joten murkinan oli täytettävä kriteerimme myös niiltä osin. Nirsoja akkoja liikenteessä, haha!
Mulla oli itselläni herännyt kiinnostus Sandro nimistä ruokapaikkaa kohtaan monien kuulopuheiden perusteella, ja myös E oli kuullut puhuttavan kyseisestä ravintolasta. Yhdessä tuumin päätimme siis pistää nokkamme Kampin yläkerrassa sijaitsevan Sandron ovista sisään, ja ovista ulos lähtiessämme olisimme yhtä hyvin voineet pyöriä ulos! Olimme Sandrossa juuri sopivasti hieman kello 12 jälkeen, jolloin luultavasti pahin lounasruuhka alkaa jo olla ohitse. Sandron buffetlounas oli tarjonnaltaan kirjaimellisesti monipuolinen ja kirjava. Vaihtoehtoja oli monia erilaisia, ja myös lihaa syövät oltiin huomioitu! Pöytä oli kuorrutettu värikkäillä salaateilla, papumixeillä ja vihanneksilla, ja sekasyöjille tarjoiltiin vegaanisten vaihtoehtojen lisäksi muun muassa hyvin maustettua lammasta ja kalaa. Sandron lounasvalikoimaan sisältyi myös keitto, leipää sekä kahvi. Mitäkö koko homma maksoi? Huikeat 12,90 euroa, ja syödä sai niin paljon kuin napa vetää!
En ollut tyytyväinen lounaspaikkavalintaamme ainoastaan sen ruokatarjonnan vuoksi, vaan myös sen sijainnin sekä sisustuksen pohjalta. Koska Kampin Sandro sijaitsee ylimmissä kerroksissa, avautuu ravintolan suurista ikkunoista kivat maisemat. Isot ikkunat toivat myös todellisuudessa suhteellisen pieneen tilaan paljon lisätilan tuntua sekä avaruutta, mikä tulee tarpeeseen silloin, kun ravintola on pahimpiin lounasruuhka-aikoihin vilkas kuin muurahaispesä. Luonnon valo tuo tilaan myös tietynlaista rauhallisuutta ja seesteisyyttä, vaikka tosi asiassa iloisesti hymyilevät, sinivalkoraitaisiin t-paitoihin pukeutuneet tarjoilijat sinkoilevatkin edes takaisin pöytäsi ohitse huolehtimassa kaikkien asiakkaidensa viihtyvyydestä. Ravintolan eläväinen tunnelma ei missään nimessä haitannut lounastamista, vaan se teki paikasta omalla tavallaan kotoisen.
Sandron tiloissa käytetty sisustus oli myös seikka, johon kiinnitin välittömästi huomiota. Ravintolassa oli lämmin värimaailma, jota oltiin tehostettu hauskoilla pikkuelementeillä, kuten tyyliin sopivilla tauluilla sekä astiastoilla. En tiedä miksi, mutta minulle tuli paikasta vähän kreikkalaisia/välimeren kulttuurisia fiboja, mikä sai hymyn huulille!
Kaiken kaikkiaan Sandro oli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, ja palaan sinne varmasti seuraavallakin Stadireissullani. Nopea Helsinkivisiittini oli muutenkin todella onnistunut, ja antoi roppa kaupalla virtaa perusarkeen. Aika tuntui kulkevan siivillä, joten E:n kanssa ollaan ehditty suunitella jo revanssia - ensi kerralla mielummin koko viikonlopun mittaisena keissinä! En malta odottaa, koska seuraavalla kerralla aion nakittaa E:n opastamaan minut vegaanisen ruuanlaiton saloihin... ;) get ready for it darling!
xx Lotta
Kuvat: minä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti